HitonKurko sadateltu
Ihan ensin...
Järjestäjien puolesta esitän pahoitteluni siitä, että karttamuovit osoittautuivat turhan ohuiksi. Ne eivät kestäneet tosimiesten kyytiä. Pahimmillaan muovi oli repeytynyt ja samoin oli tehnyt sitten kostunut karttakin.
Lisäksi tulospalvelussa tuli pientä harmia, kun ilmeni, että kaksi leimasinta (35 ja 41) oli hyytynyt ilmeisesti vanhuuttaan. Ratamestarivalvoja kiersi tarkistamassa kaikki rastit juuri ennen H-hetkeä, mutta leimasimia ei ehditty enää vaihtaa
Ja sitten illan tapahtumiin
Niinhän siinä sitten kävi, että lupaavasti viralliseksi Kurkosääksi muuttunut ilmanala ei kestänytkään riittävän pitkään ja Hitonkurko nautiskeltiin Föhntuulen lämmittämässä maastossa. Iltapäivällä lupaavasti alkanut sateentihnukin hiipui jo ennen ensimmäisten kisaajien saapumista.
Tämän vuoden osanottajaennätys syntyi ehkä nostalgian siivittämänä. Tasan 30 vuotta sitten samassa maastossa kisailtiin nuorten MM-kisat. Mestareita leivottiin tänäkin iltana. Nassikkasarjan Eeti Lahti sai järjestäjät vetäisemään eväskahvit henkeen, kun ilmestyi maaliin vain parinkymmentä minuuttia lähdön jälkeen täydellisessä yksinäisyydessä. ”Rata oli aika helppo ja polkua sai juosta aika paljon.”
Gubberadalta maaliin ehti selvästi nopeimpana Tereza Janisikova ja Supergubberadalta taisi joku lainsuojaton leimata ennen Seppo Särkkää. Sepon kausi on ollut vaihtelevaa, tällä kertaa vuorossa oli taas ykköspaikka.
Topi Syrjäläinen otti suomenmestarin tyyneydellä omansa Kurkoradalta. Kuuden kilometrin rata tuossa maastossa 45 minuuttiin on vakuuttava näyte mestarin vauhdista. Ja kertoipa Topi vielä ehtineensä harhauta suunnastakin perhosta kiertäessään.
Piilolammen eteläpuolinen kallioalue Kurko- ja Gubberatojen perällä oli tuonut haastetta monelle. ”Vaikeeta oli perällä”, tuumi Tomi Löfman maalissa. Kurkokaartin kokeneen konkarin, Vesa Taanilan toteamus oli: ”Töitä piti tehdä, että kartalla pysyi.” Pyry Rahkila arveli, että kartalta puuttui jonkin verran vihreää väriä. Tulostimien värien saatavuudessa on viimeisen vuoden aikana ollut maailmantilanteesta johtuvia saatavuusongelmia. Voipa olla, että Putinin karttaharjoitus Ukrainassa vaikutti Kurkokarttaankin. Todistettavasti tiheää kuusikkoa oli jossain ollut, sillä Matti Silvennoinen ja Jussi Lehtimäki olivat juuttuneet tiheään kuusipuskaan. Onneksi joku oli kuulemma auttanut heidät eteenpäin. Kuusipuska ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi hidasteeksi, sillä lopun kangasrinteissä kasvaneet suppikset olivat saaneet Jussin empimään poimimaan ryhtymistä.
Rastienviejäpartio kyllä tuumiskeli keskiviikkona, että ehkä sittenkin olisi vaan ollut hyvä ottaa vielä se GPS-seurantakin käyttöön. – Tietäispähän sitten mistä niitä hakee pois. Kaikki tulivat kuitenkin ihan itse ja ajoissa pois metsästä.
Jos jollain on suunnistajakavereita, jotka eivät päässeet mukaan yöhön, tai haluaisivat tutustua kurkomaastoon muuten vaan päivävalossa, niin tiedoksi, että Helppoelämä-, Supergubbe- ja Gubberatoja voi kiertää viikonlopun ajan omatoimisesti. Ylijäämäkartat ovat postilaatikossa toimitsijateltan paikalla. Toivomus on, että kartta palautetaan postilaatikkoon kierroksen jälkeen.
Järjestäjäporukka kiittää iloista ja tyytyväistä kurkokansaa. Teitä on ilo palvella.
06.11.2022 (0 kommenttia)
HitonKurko ennakko
No voi hiton Kurko! Tuo lausahdus, tai ainakin ajatus, on usein tuttu siinä vaiheessa, kun hiki kirvelee silmiä ja pummi kaihertaa mielessä. Nyt se lausahdus muutetaan muotoon HitonKurko, mutta koitetaan silti malttaa torstaihin asti ja hoitaa arkiset velvoitteet asiallisesti piinallisina odotushetkinä.
Nimestä huolimatta nyt ei päästä ihan varsinaiseen Hitonhaudan rotkoon, sillä 23.11.1984 perustetun yksityisen luonnonsuojelualueen säännöissä nimenomaan kielletään rotkossa juhlien ja ulkoilmakokousten järjestäminen. Ja yhtä juhlaahan Kurkoilu tunnetusti on. Jos jollakin sattuu olemaan juhlatunnelma hukassa, kannattaa silti kiertää rotko vähän kauempaa, sillä myös suunnistus- ym. maastokilpailut ja harjoitukset ovat kiellettyjä rotkon alueella. Itsestään selväähän on, että suojelumääräysten rikkominen on rangaistavaa luonnonsuojelulain nojalla. Tällä viikolla rangaistavuudessa raskauttavana asiahaarana on Kurkojaoston ylimmän tuomioneuvoston ennalta antama ukaasi suojelualueen kunnioittamisesta.
Onneksi rotkoalueen länsi- ja pohjoispuolella riittää vapaata ilottelualuetta täydellisen nautinnon kokemiseen! Suunnistajalla on edessään monipuolinen kattaus keskisuomalaisen maaston tyypillisiä piirteitä. Komeita kangasmaita suppineen ja harjuineen, reippaita korkeuseroja kivikkoisine rinteineen, kalliojyrkänteitä louhikkoineen sekä eri-ikäisiä sekametsiä tiheikköineen maassa makaavilla lahopuilla höystettynä. Mahtuupa mukaan Kurkoilla ja Gubbeilla myös upeita kallioalueita, joilla juoksu sujuu kuin rasvattu. Rasvatuilta nuo kallioiden jäkäliköt nimittäin tuntuvat syyssateiden kostuttamina.
Jyrkänteen merkki kartalla kannattaa ottaa ihan vakavasti. Jyrkänteen alla on useimmiten vaarallinen louhikko, joten äkkijarrutuksen varaan ei kannata jyrkänteen lähestymistä jättää! Jyrkänne kannattaa siis mieluummin kiertää kuin yrittää laskeutua suorinta reittiä. Uhkeimmilla jyrkänteillä on korkeutta reilut 15 metriä. Osuupa kartalle kiipeilyseinänäkin ahkerasti käytetty Patamamankallio, joka jätetään nyt kuitenkin sivuun reiteistä.
Vaikka alussa kaikkia ratoja hellitäänkin mukavalla kangasmaastolla, saattaa matkan varrella tunnelmat muuttua. Kartta on 30 vuoden takainen ja ensimmäinen Äänekosken alueelta OCADilla piirretty suunnistuskartta. Päivityksiä on vuosien saatossa tehty ja viimeisimmät jopa tätä kisaa varten. Alueen kallioperässä on huhujen mukaan havaittu kohtalaista magneettisuutta, mikä selvästi vaikuttaa myös kompassin toimintaan. Kartan magneettinen deklinaatio on myös jäänyt jonkin verran ajastaan jälkeen magneettisen pohjoisen hiipiessä kohti itää. Erantovirhettä ei ole lähdetty vääntämään kohdilleen. Jos tuska pääsee kasvamaan niin suureksi, että häpeä puskee pintaan, on Gubeiilla ja Kurkoilla oiva tilaisuus piiloutua muiden kisaajien valokeiloilta sukeltamalla luolaan, jota jo muinaiset Koiviston kylän asukkaat pitivät suojapaikkanaan vihollisen lähestyessä. Siellä virheitään miettiessä voi tunnelman kohottamiseksi lokata luolassa piileskelevän geokätkön, varsinkin jos omistaa kätköilytunnuksen.
Suunnistusfilosofian keskeinen opetus monivuotisen perusteellisen opiskelun jälkeen on: Kartta on kartoittajan henkilökohtainen tulkinta maastosta. Moni suunnistusta harrastava on varmaankin huomannut, että toisinaan oma tulkinta vaikuttaa samanlaiselta kuin kartoittajan ja silloin suunnistus sujuu jouhevasti. Toisinaan taas ei suju. Silloin voi syyn vierittää ilman itsesyytöksiä oman ja kartoittajan tulkintojen erilaisuuden aiheuttamaksi. Hitonkurkossa tuo suunnistusfilosofian perustotuus on viety astetta pitemmälle. Rastien paikat ovat ratamestarin henkilökohtainen tulkinta kartan ja maaston yhteensovittamisesta. Jos rastia ei löydy, tai se löytyy jostain muualta kuin alun perin oletti, voi ongelman kuitata oman ja ratamestarin tulkintojen erilaisuudella. Ratamestarin kokemattomuutta tai varsinakaan ensikertalaisuutta on turha alkaa miettimään.
Kurkoradat ovat ohjeistuksen mukaisia, eli pituudeltaan melko tarkkaan 6 km. Siihen ehkä ohjeistuksen seuraaminen sitten onkin loppunut. Hajontaa on tarjolla useammanlaista. Ihanneaika Kurkoradoille on noin puolitoista minuuttia nopeampi kuin radan toiseksi tulleen aika. Mittakaava 1:10 000
Gubeille tarjotaan hiukan ohjearvon ylittävä pituus maaston helppoudesta johtuen. Gubberadat ovat noin 4,5 km. Mittakaava 1:7 500
Supereille matkaa on 3,3 km ja Helppo elämä selviää tasan kahden kilometrin kierroksella, mittakaava 1:7 500
Hitonkurkon kisakeskus rakentuu osoitteeseen Hitonmäentie 132, ÄÄNEKOSKI. GoogleMapsissa tiellä on väärä nimi (Hitonhaudantie), mutta kartalla paikka on tässä.
Matkaa Hirvaskankaan ABC:ltä 3,2km. Opastus rastilipuilla.
Kartat ovat valmiiksi muoveissa. Lähtöön siirtyminen aloitetaan klo 18.00. Matkaa lähtöpaikalle on noin 500 m.
GPS-seurantaa ei tällä kertaa tarjota. Kannattaa tulla paikalle nautiskelemaan.
Tervetuloa! Viihtykää!
04.11.2022 (6 kommenttia)
AntiKurko kurkoiltu
Tulokset, väliajat, kartat, kurkojen seuranta
Niinhän siinä Pönttövuoren kostean lämpimän yön pimeydessä kävi, että Kurkon massavoima vei voiton Anti materiasta työntämällä sen takaisin Pönttövuoren uumeniin. Näin 126 osanottajan joukko pääsi rauhassa nautiskelemaan Antinvuoren maastosta. Muutaman vuosikymmenen suunistuskäytöstä pois ollut maasto palasi näin vauhdilla Kurkokäyttöön.
Ensin maaliin ennättivät Helpon elämän edustajat, joita olikin ilahduttava määrä. Duo Närhen Niilo ja Matti löi Hietalan Nuutin ja Jussin reilulla minuutilla. Kaikki muutkin selvittivät radan hienosti kunnialla läpi.
Supereiden voiton vei tiukan sekuntikamppailun jälkeen Tolosen Juha lyömällä Lehtimäen Pasin 5 sekunnilla, tiukkaa oli kamppailu viimeisille rasteille saakka. Supereiden nopeimman leidin tittelin kaappasi Saarivaaran Tuuli voittamalla Sivilin Saanan parilla sekunnilla.
Guppe radalla ylivoimaisen voiton vei juniori Tommi Sivill, kepeällä jalalla liikkunut Tommi jätti muut lähes neljän minuutin päähän. Tommin km vauhti oli kaikki radat huomioiden illan kolmanneksi nopeinta. Ensinmäisenä naisena maaliin tullut Närhen Anna epäili käyneensä antirastilla ja niinhän siinä oli käynytkin, hylsy tuli ja näin Janosikovan Tereza julistettiin naisten parhaaksi. Oikeista Gupeista Töllin Marko löi Klemettisen Veskun, ohittaen hänet näin myös kokonaispisteissä.
Kurko radalla jatkui Topi Syrjäläisen dominointi vaikka tiukille menikin Topin törmäiltyä ylipääsemättömiin jyrkänteisiin radan loppupuolella, mutta vakuuttava voitto silti tuli Leinosen Paulin taivuttua 36 sekunnilla, muut jäivätkin reilut viisiminuuttia kärkikaksikolle.
Reilun puolintoista tuntia lähtömerkin jälkeen kaikki olivat maalissa ja kosteanlämpimässä syysillassa toteutettu Antikurko saatiin pakettiin.
Kiitokset kaikille osanottajille mukavan letkeästä iltarupeamasta, palataan ensivuonna asiaan, josko jo päästään oikeaan Pönttövuoreen ja jopa tunneliin….
PöPen pojat Paavo, Pyry ,Panu, Seppo, Ari, Jukka , Vesku ja Kaapro
Kurkottaria maalissa
Kurkojen kärkikaksikko