SurkeeKurko
Tapahtuman ajankohta:
29.11.2018 (1 kommenttia)SurkeeKurko kirmattu
SurkeeKurkon kurkotar oli Tuulia Viberg, kurko Aki Saari, illan gubbe Jaakko Penttinen ja ripein super-gubbe Seppo Särkkä. Tuloksista ei sen enempää, ne voi jokainen lukaista toisaalta. Sitten turhan vakavaa ja kuivaa juttua itse kisasta, erityisesti muutamista pitemmistä reitinvalintaväleistä.
Ykkösväli
Ykkösväli tarjoaa heti k-paikalla reitinvalinnan hajonnasta riippuen. Matkaa ykköselle on 780/815 metriä.
Ensimmäisen mäen vasen kiero loivana ässänä antaa lukemat 918 metriä. Tosin kovajalkaiset menee polkua ennen olevan mäen ylös että heilahtaa. Pieni osa on kuulemma mennyt suoraan keskeltä eka mäen yli keräten 15 ylimääräistä nousumetriä. Mäen päällä on hyvää maastoa, joten tuskin on paljon eroa vasempaan kiertoon. Oikealle reitille oli vain harvat rohjenneet, vaikka erityisesti oikeanpuoleiselle kurko/gubbe rastille sekä super-gubbejen molemmille hajonnoille etukäteen tämä näytti ilmeiseltä valinnalta pitkän kuviorajan takia. Mittaa tällä on 848 metriä samalla nousumäärällä kuin vasen valinta. Tämä oli ollut kuulemma ihan kilpailukykyinen valinta, jos vain rasti olisi löytynyt suoraan.
Ykkösen hajonta on aika iso, mutta ilmeisesti vauhtisokeus oli vienyt jokin verran porukkaa väärälle vasemmanpuoleiselle hajonnalle saakka.
Helpon elämän ykkösväli olisi sopinut mihin tahansa sarjaan ykkösväliksi. Kun vielä lisätään haasteeksi se, että muiden sarjojen hajontaletka pyyhkäisee rastin läheltä ohitse ja jatkaa ihan toiseen osaan maastoa vieden helpon elämän kisaajat mukanaan, niin pakko todeta, että olihan tämä surkeesti suunniteltu. Ajatus, että helppo elämä kiertäisi lähdöstä takaisin vasemmalle polulle ja sitä myöten 5 rastin kautta omalle ykkösrastille, ei nyt vain ihan toiminut.
Otetaan vielä ykkösvälistä nostona se joku tuntematon lamppu, joka takarivistä kirmaisi riemuissaan maakuntauraa pitkin suoraan ykkösrastille kulkematta lähtöruudun kautta. Onhan tuo fuskaaminen hyvinkin kurkohengen mukaista, kun siihen tilaisuus annetaan. Silti paheksumme syvästi tätä vähäisten suunnistushaasteiden kerskatuhlausta: ykkösrastivälin nautinnollisin tehtävä oli viritetty nimenomaan juuri k-paikan ja ykkösrastin välille eikä polkujuoksuun maakuntauraan myöten.
Noin yleisesti koneet näyttävät lähtevän hitaasti käyntiin. Ykkösvälin kilometrivauhdit ovat parhaimmillakin vain 10 minuutin luokkaa ja paljon on niitä, jotka kiihdyttävät alussa 13-15 min/km. Sitten seuraavalla mennäänkin jo 7 min/km ja iso massa paljon alle 10 min/km. Toki ykkösvälin huonot kilometrivauhdit voivat selittyä tulospalvelun ja lähtöhenkilöstön kellojen erosta. Se mitä tapahtui ykkösrastin ja kolmosrastin välissä jää ainakin järjestäjiltä ikuisesti hämärän peittoon. Rasteja pois kerätessä saattoi kengän jäljistä päätellä, että suurin osa oli kolmoselle tullut oletetuista suunnista.
Väli 3-4
Alunperin kolmonen oli suon takana kumpareessa, mutta pienellä huippusuunnistajan ruokapöytätestauksella oikea kierto osoittautui liian huokuttelevaksi. Niinpä lippu pistettiin ison kiven juureen ja aika tasapuolisesti näytti maistuneen sekä tiekierto että eri variaatiot notkon reunaa myöten vasemmalta.
Luultavasti optimaalisin reitti kulkee ylös vihreän reunaa myöten. Tässä on ylimääräistä nousua vain 5-10 metriä, koska rasti on varsin korkealla ojanotkossa. Kierto alempaa notkon reunaa ei säästä juurikaan nousua. Moni kiersi aivan ojanotkon pohjaa, missä on vihreää viivoitusta eli tuulenkaatoja eri muodoissa, mikä tosin ei kovin hyvin näy soistuman seasta. Toki ei nyt olisi ihan pakko ollut rämpiä pohjaa myöten, kun parinkymmenen metrin päässä on aivan hyvää alarinnettä.
Ainakin yksi hurja meni aivan suoraan ylös mäelle vihreän kuusikon läpi, pieni pätkä metsäautotietä ja tieltä kuusikon läpi alas kohti rastia. Ajan perusteella valinta ei ole kuitenkaan niin hidas kuin ennakolta arvailin, jos vain löytää pienet avokalliot ylös kiivetessä eikä juutu vihreään. Nousua tulee toki 20 metriä lisää.
Merkittävä osa meni joka tapauksessa oikealta, mistä myös rastinotto on helppoa. Nousua toki tulee parikymentä metriä lisää. Tällä valinnalla kuului jollakin olleen haasteita osua tien päähän, mikä söi kyllä tavoitellun edun.
Takalenkki 39:ltä 35:lle ja gubbe/super notkolta 102:n nenälle
Välit 39-35 olivat suoritusvälejä, molemmat notkot vinorinnettä alamäkeen. Joku oli haeskellut ensimmäistä notkoa.
Tätä lyhyttä väliä kommentoi muutama haastateltu. Lähinnä ne, jotka kiersivät oikealta tien kautta, kertoivat juosseen kiinni suoraan meneviä letkoja. Vaikka suoraan on hyvää kangasta, niin sekä tien ylitys että notkon reuna hidastavat suoraan kulkijoita. Ei ole tietoa kiersikö kukaan loivasti vasemmalta (punainen), mikä olisi saattanut olla karvan verran nopeampi. Toki nenän päällä loistavat valot tasoittaa näin pieniä valintoja.
Kurkojen 8-9-10
Kurkot teki lisälenkin puolessa välissä. Menomatkalla oli pitkä juoksuväli rinnettä myöten suojelualueen reunaan ja siitä metsäkuvioita myöten rastille. Periaatteessa 8-9 välillä oli pieni reitinvalinta joko polkua mäen päältä tai jyrkänteiden alta oikea kierto. Oikealta rastille tulo on helppo, mutta polku yöllä lienee vetänyt kaikki juoksijat mäen päälle. Matkoissa ei ole suurta eroa näin lyhyellä pätkällä: 283 metriä alakautta, 311 metriä yläkautta 10:llä extra nousumetrillä.
Kurkojen 9-10 on pisin väli, missä on ainakin periaatteessa (ja päivällä) 4 eri vaihtoehtoa: oikea 1317 metriä, keskeltä s-mutka 1505 metriä, vasen suoraan sillalle 1517 metriä ja vasen aukkoa/polkua 1648 metriä. Alunperin lyhin valinta Särkijärven pohjoispuolitse näytti turhan selvältä, mutta yöllä ei tämä tainnut kiinnostaa ketään. Nopein kuulopuheiden mukaan oli loiva S lampien välistä. Varmaan avitti valintaa sekin, että ykköshajonnoilla oli voinut todeta maasto ihan hyväkulkuiseksi. Vasemmalta kiertäessä rastilta polulle varmaan erilaiset variaatiot ovat lähes yhtä hyviä, koska iso metsä aukon vieressä on ihan hyväpohjaista.
Loppuvälit
Viimeisessä mäessä olevalla hajonnalla kävi aika moni kurkkaamassa väärän hajonnan, joku otti ihan hylsynkin väärästä kumpareesta. Hajonnan jälkimmäinen rasti oli vähän tihentyvän kuusikon takana mikä taisi muutaman virheen aiheuttaa.
Maaliin viimeiseltä suunnistettavalta rastilta 692 metriä. Pieni oikaisu oli vielä mahdollista tehdä lopussa niityn läpi viimeisellä. Nopeimmat kurkot n. 3:30, mutta paras gubbe vain 8 sekuntia takkiin.
Lopuksi...
Kiitos kaikille, jotka paikalle sinnittelivät. Parkkipaikalla tuli vaikutelma, että hiekkatiekilometrit koettiin erityisen pitkiksi. Kiittää ja kumartaa myös LomaSurkeen suuntaan, ja näin luulen tekevän myös niiden, jotka saunoi ja kahvitteli sen päälle. Loistopalvelu. Myös maanomistajille kuuluu kiitos, jotta tämän kaltaisiin korpiin voi suunnistusta viedä. Maalikameran kuvia GPS reitit
28.11.2018 (0 kommenttia)
Lisää Lohtua Surkeuteen
Ei niin huonoa ettei jotain hyvää, Suunnistajan kauppa on ilmoittautunut Surkee Kurkoon!
23.11.2018 (3 kommenttia)
Surkee Kurko
Kurkocupin taso on huolestuttavasti kohonnut vuosi vuodelta. Kaukana ovat ajat, jolloin rastipistekuoppaa etsittiin tuntikaupalla hirvittävästä rytöstä. Tähän tulee nyt korjaus, kun ensi viikolla suunnistuslampun valon näkee ensimmäinen tosi surkee kurko.
Ihan kaikki Surkeessa Kurkossa ei ole aivan surkeeta, nimittäin maasto (valvontakameran kuvia). Maaston ydinalue on kansallispuistomaista ojakanjonin reunaa, jota ovat keskisuomalaiset suunnistusseurat jemmanneet vuoden 2018 KurkoCupia varten läpi vuosikymmenten. Surkeat kurkoilijat, kurkottaret ja gubbeilijat pääsevät kirmaamaan pääosin metsähallituksen suojelualueelle, mikä tarkoittaa jyhkeää kuusikkoa, (sammal)peitteistä aarnimetsää ja rehevillä kohdilla kahisevaa lehtimattoa nastarin alla. Vain muutamat harvat tuulenkaadot saattavat pakottaa pieniin kiertoihin. Radoilla ensimmäiset parisataa metriä kipaistaan talousmetsän läpi, minkä jälkeen siirrytään puiston puolelle. Mukaan mahtuu väistettävää pikkumäkeä, rallateltavaa vinorinnettä ja pari napakampaa nousua. Kurkot koukkaavat puolimatkassa pätkän talousmetsän puolella, kallio-kangastyyppisessä mäessä. Siis kerrassaan surkeaa keskisuomalaista maastoa.
Maastoa halkoo vain polkujuoksijoille tuttu maakuntaura ja reunoilla pari metsäautotietä. Iso osa matkasta tullaankin käyriä myöten. Maaston hyvä kulkukelpoisuus, pääosin hyvä näkyvyys, sekä laserin tarkkuudella säädetyt käyrät tarjoaa kuitenkin mainiota yösuunnistustehtävää, kuin polulla juosten. Sen verran uraa ja selkeää kohdetta kisamaastosta löytyy, että helpolle elämällekin on löytynyt sopivan haastava rata.
Yhdellä kulmalla maastoa metsähallitus on laiminlyönyt maaston haravoinnin, ja niinpä pari kolme vuotta sitten metsäpalo on polttanut 4-5 hehtaarin plätin. Lieneekö Trump (President of the United States, POTUS) kuulut tästä onnettomasta esimerkistä, kun nuhteli Kalifornian metsävastaavia. Noh, toiselta luotettavalta taholta kuulin varman tiedon, että kyseessä on metsähallituksen kokeilu, jonka tavoiteena on ollut monipuolistaa keskisuomalaista suunnistusmaastoa kemiönsaarimaiseksi avokallioksi polttamalla metsä ja kuntta pois. Tuloksena on pari aaria kalliota, muutama hehtaari metsäniityn pohjaa ja muutama aari hirveää kaatuneiden puiden rytöä. Ne on merkitty karttaan taisteluvihreänä, mikä lamppu otsassa kannattaa ottaa todesta (esimerkki alla). Tätä apokalyptista maaston osaa tosin vain sivutaan radoilla, kurkot vähän enemmän.
Radat ovat kurkonormin mukaiset:
| Kurko | 6.7 km | 1:10000 |
| Gubbe | 4.5 km | 1:8921 |
| Super gubbe | 3.5 km | 1:7500 |
| Helppo | 2.1 km | 1:7500 |
Radoilla on toki hyvin epäreilut ja sekavat hajonnat, jotta arvan osuus lopputuloksissa olisi mahdollisimman suuri. Monissa suurkisoissa itse mestarina meritoitunut ratainkvisiittori on valvonut radat (ja yöt epämääräisten rataehdotusten takia), ja katsonut, että hitaampi hajonta on varmasti hitaampi.
Gubbesarjalaisten on hyvä huomata, että painoteknisistä syistä johtuen kartta on mittakaavassa 1:8921. Pienipiirteisiä alueita sekä tarkimpia matkanmittaajia varten laskettakoon valmiiksi pari esimerkkiä mittakaavan käytöstä: 1cm kartalla 89m 21 cm maastossa ja 2cm kartalla noin 178 m 42cm. Tällä kikkailulla kaikille radoille on saatu optimoitu mittakaava sekä kartan koko A4.
Poikkeuksena tavalliseen korpikurko -osakisaan SurkeeKurko käydään täyden palvelun kilpailukeskuksesta nimeltään Loma-Surkee. Koska kisa on varsin kaukana Jyväskylästä, on kisan päälle luvassa hemmottelua. Nimittäin tarjolla on saunaa 10 euroa per henkilö Loma-Surkeen palveluna. Sauna ei ole yhtä surkeasti lämmitetty kuin kuulemma joskus on ollut. Käyttäkää ihmeessä pesu- ja saunamahdollisuus, niin kotiin pääsee suihkun raikkaana. Katsotaan naisten ja miesten saunavuorot tilanteen mukaan. Periaatteena on kuitenkin se, että miehet ulos saunasta sitä mukaan, kun naisia on tullut metsästä.
Lisäksi Loma-Surkeelta saa saunan päälle kahvia ja muuta pientä kisan päälle yksikköhintaan 1 euro per ostos. Ei paha. Maksuvälineenä toimii vain käteinen sekä saunaan että kahvitteluun, ja maksusuoritukset tehdään suoraan Loma-Surkee isäntäväelle.
Kisapaikalle vievät tiet olivat vielä keväällä tosi surkeita kelirikon jäljiltä. Nyt hiekkatiet ovat pääosin hyvässä kunnossa. Tosin Muuramen kautta Kuusanmäen tie on ollut alkupuolelta noin kilometrin matkalta syksyn kosteuden pehmittämä. Luultavasti Googlen näyttämä reitti 9-tien kautta on kuitenkin nopein Jyväskylän suunnasta.
Opastus on vain loppukilometrillä alkaen Neste rallin Moksin erikoiskokeen maalissa mistä pikataivalta väärään suuntaan kisapaikalle on noin 1 km.
Kisakeskuksesta siirrymme yhteiskuljetuksella noin 600 metriä lähtöpaikalle. Siirtyminen tapahtuu 18:15. Yhteislähtö on 18:30. Myöhästyneiden ensimmäinen tehtävä on löytää lähtöpaikka sekä toimitsijat karttoineen jostain lähtöpaikan tai kisakeskuksen välittömästä läheisyydestä.
Ne, jotka meinaavat myöhästyä hyvin paljon enemmän lähdöstä tai viipyä metsässä poikkeuksellisen kauan, voivat tiedustella majoitusta Loma-Surkeelta etukäteen.
Surkeeta keliä odotellessa,
SurkeeKurkon järjestely- ja valvontakomissio.