Hyvä Suunta Jyväskylä
Sain pitkästä aikaa "sisäpiiriläisenä" kokea millaista on todella suuren suunnistustapahtuman järjestäminen. Minun mukana oloni rajoittui vain kolmeen päivää; perjantaista sunnuntaihin., mutta tiedän ja voin kuvitella mitä ennen varsinaista H-hetkeä oli tapahtunut edeltävän n. 2 vuoden aikana. Lukemattomat palaverit on pidetty ja yhteensä varmaan satoja ellei tuhansia talkootunteja tehty.
En ollut uskoa korviani, kun viime tiistaina kuulin, että kisan tulospalvelu hoidetaan kokonaan verkossa ja screeneillä. Epäilin hiukan, mutta kaikki onnistui hienosti. Kilpailijoilta, huoltajilta ja paikalla olleelta yleisöltä tuli vain myönteistä palautetta. "Uskomattoman hienosti on kaikki hoidettu", " Suurin koskaan Säynätsalossa järjestetty tapahtuma", En voi kun kiitellä ja ihmetellä", siinä muutama kommentti, jonka kuulin kisapaikalla.
Erillistä tulostaulua ei tarvittu eikä kopiokone laulanut kuin silloin tällöin. Ei tarvittu henkilökuntaa kiikuttamaan tuloksia taululle. Kaikki pääsarjojen suunnistajat olivat GPS-seurannassa, joten pummit näkyivät livenä ruudussa jne. Sää oli molempina päivinä paras mahdollinen, Timo Sivillin kartta erinomainen, maasto ei ollutkaan niin pelottava kuin moni luuli etukäteen. Ratamestareiden työtä kiiteltiin vuolaasti.
Ainoa lievä moite tuli kenttähaastattelussa, kun miesten pääsarjassa toiseksi sijoittunut Jere Pajunen sanoi loppupään lähtijänä jääneensä ilman nestettä yhdellä juottoasemalla.
Koska kaikki toiminnot sujuivat juoheasti, oli kisapaikalla todella mukava tunnelma. Noin 150:n talkoolaisen ilmeet ja mieli näytti olevan positiivinen ja suupielet ylöspäin.
Lopuksi voisin lainata nytkin paikalla olleen toimittaja Pentti Talikaisen otsikkoa Hämeen Sanomissa Jyväs-Jukolan jälkeen v. 1997: "Vaikea pistää paremmaksi."
Seppo Raukola
RSS syöte