KurkoCup 2019
12.12.2019 (0 kommenttia)KurkoCup 2019 ja jäähyväiset
KurkoCup 2019 sai arvoisansa päätöksen Himoksen maastoissa, kun jo SM-yössä testattu maasto koetteli Kurko-kansaa pienen piristävän lumipeitteen kera. Useassa sarjassa kisattiin tosissaan vielä kokonaisvoitosta, ja mestarit selvisivät tälläkin kertaa.
Kurkojen Kurko oli tänä syksynä Tuomo Lahtinen. Finaalin kakkossija riitti Tuomolle kannuun, kun ei kausikakkosesta Toni Saaresta ollut voittajaksi. IkiKurko Jones Kahelin vei kokonaispisteiden kolmossijan tasaisen jäätävällä suorittamisella. Kurkottarissa kauden ykkönen oli Kati Korhonen, jolle riitti finaalissa hyväksytty suoritus. Kovin haastaja Anna Kotkajuuri taisi joutua kalkkiviivoilla taudin takia pois lähtöviivalta, kolmossijan vei Nina Mäki.
Gubbe-pokaalista taisteltiin tiukasti viimeiseen loppukiriin saakka. Jari Liuhalle riitti Heiki Kettusen voittaessa finaalin kolmossija, ja sen hän myös itsellensä taisteli. Heikki siis yhteispisteiden toinen, ja Ossi Heikkilä kolmas. SuperGubbe oli tänä vuonna ylivoimaisesti Seppo Rantapuska, Juha Tolonen toinen ja mahdollisesti hiukan alaikäinen Tuomo Kohvakka kolmas. Nassikka-sarjakin sai tänä vuonna arvoisensa voittajan, kun Simo Klemettinen ahdisti gubbe-katrasta tosissaan useammassakin osakilpailussa. Kakkosesta Paavo Heinostakin tullaan vielä kuulemaan tulevilla kausilla. Voittopokaalit odottavat vielä kaiverrusta.
Kauden päätöksen haikeus sai surullisen lisän, kun pari päivää finaalin jälkeen saimme suru-uutisen kymmeniä Kurkoja kiertäneen Mikko Levon kuolemasta. Mikko oli kanssamme viimeksi vielä HirsiKurko II:ssa reilu viikko ennen menehtymistään. Kurkokansa jää kaipaamaan Mikon hahmoa lähtöviivalta ja pimeistä keskisuomalaisista puskista.
Kuva © Touho
05.12.2019 (5 kommenttia)
JälkilöylyKurko hikoiltu
Finaali on nyt suunnistettu ja aika märissä olosuhteissa. Suunnistajia näin kauden lopuksi oli mukavasti 77. Tunnelma oli siis kuin Jukolassa konsanaan, ja muutama hieno letkakin syntyi.
Kuten vähän epäiltiin, ratojen hajonnat purivat hyvin, vaikka uria metsään syntyikin. Vilinää ja vilskettä hajonta-alueella oli siinä määrin mukavasti, että joillakin keskittyminen itse suunnistamiseen otti koville. Ja olihan hajonta-alue haastava, sitä ei käy kieltäminen. Mutta kovat olivat jälleen kovia - hienoa suunnistamista.
01.12.2019 (3 kommenttia)
JälkilöylyKurko
JälkilöylyKurko suunnistetaan mukavasti itsenäisyyspäivän aattona ja tätä kirjoitettaessa pikku pakkasessa ja lumisateessa. Eipä siinä jälkilöylyt ensimmäisenä mieleen tule, mutta jotenkin on kutina. että aika lämmin kuitenkin. Paikanpäältä löytyy finaalin kunniaksi myös suunnistajan kauppa!
Ja pahoittelen heti kärkeen mahdollisia oikeita tietoja - kaiken säätämisen jälkeen niitäkin on voinut eksyä joukkoon.
Mutta asiaan: kaikella on alkunsa, niin tälläkin tarinalla eli mennään vuoteen 2015 tai 2016, kun Himoksen alueelle lätkäistiin kilpailukielto. Siitä hetkestä eteenpäin kaikki on tähdännyt vain ja ainoastaan yhtä tavoitetta kohden: Kurko-cupin finaali 2019. Eikä tässä ei ole säästelty, vaan maan parhaat voimat on valjastettu tukemaan tätä päämäärää. Karttakin uusittiin ihan varmuuden vuoksi, vaikka vanha oli vielä ihan käypänen.
Viime vuonna sitten aloitettiin varsinainen alustus ja Jämsän Kurko suunnistettiin viereisessä maastossa Loilossa. Tällä kuviolla varmistettiin, että maastotyyppi todella sopii kaikenlaisiin yöjuoksuihin. Hyvän maastotyypin innoittamana myös Himoksella tehtiin koejuoksuja seuran juniorikaartin avittamana jo syksyllä 2018 sekä vielä kesällä 2019. Jotenkin tuo ei vielä kuitenkaan riittänyt vaan koejuoksuista päätettiin tehdä kaikelle kansalle avoin tapahtuma. Mopohan siinä karkasi käsistä, kun hommaan tuhraantui peräti kaksi iltaa. Ja jälkimmäisenä iltana Paljakan viheriöillä paineli liki 1400 vapaaehtoista erilaisten ratavariaatioiden innoittamana. Mutta hyvään kannattaa panostaa. Näilläkin juoksuilla saatiin lisäinfoa maaston kulkukelpoisuudesta ja löydettiin ne paikat, joihin Kurko-kansa kannattaa viedä.
Koejuoksujen jälkeisenä sunnuntaiaamuna päätin lähteä purkamaa omaa viritystäni Pohjois-Himoksen vaativilta rinteiltä, kun sen kannatus Kurkocup-maastoksi jäi sitten kuitenkin aika vaatimattomaksi. Ajattelin mennessäni, että poikkeanpa koejuoksukeskuksessa, kun tiesin talkooporukan siellä siivoavan paikkoja. Samalla ajattelin, että josko saisin pummattua talkoo -o… siis talkookahvit. No, kahvit sain ja siinä pulla suussa turistiin kaikennäköistä. Tiedä sitten, mitä kaikkea yöllä oli tapahtunut, mutta Jämsän Makepeace ja Demsey (Nurminen ja Kärkkäinen) aloittivat siinä kahvittelun lomassa seuraavan tyyppisen keskustelun:
Makepeace: Mä olen aivan puhki.
Demsey: Niin minäkin.
Makepeace: En kyllä jaksa järjestää vähään aikaan yhtään kisaa.
Demsey: En minäkään.
Makepeace (yhtäkkiä huolestuneena): Kurko-cup, voi pahus, kuka Kurko-cupin järjestää, jos emme me.
Demsey (oli kanssa tosi huolestunut): Niin, kuka?
Ja tiedättekö sen tunteen, kun jotakin on tapahtumassa ja tunnet pikkuhiljaa olevasi väärässä paikkaa. Nyt oli sellainen hetki.
Makepeace (alkoi hymyillä leveästi): Mutta onhan meillä Jussila. Hän voi järjestää seuraavan Kurkon.
Demsey (hymyili vielä leveämmin): Joo, Jorma on hyvä.
Jotenkin näin se kai meni. No, mietin, että oliko kyseessä suuri kunnia vai kenties suuri huijaus. En ole vieläkään varma. Päätin poistua takavasemmalle ja lähdin keräilemään Pohjois-Himokselta rastilippuja ja leimasimia pois vesisateesta, niitä kun ei enää tarvittu.
Mutta nyt mennään siis Paljakan puolelle.
Tuoltapäin saattaa joku tällekin suolle eksyä.
Kivet ovat paikka paikoin aika isoja - ja näkynevät lampun valossa hyvin.
Onneksi Demsey oli ennen koejuoksuja saanut aikaiseksi karttapohjan, johon oli siroteltu aivan hirveä määrä rastipisteitä - vain rastiviivat puuttuivat. No, ne on nyt vedelty ja voin todeta, että mitään ihmeellistä hienostelua ei ole tiedossa vaan suorastaan perusmättöä. Kurko-radat olivat aluksi muhkeat 8,5 km pitkiä, mutta noilla pituuksilla riskinä olisi ollut kaikenlaiset mieleen tulevat omat ajatukset, kuten "aika hienoa maastoa" tai jo klassikoksi muodostunut "hei, tämähän sujuu mukavasti" tai legendaarinen "missä h-tossa ne muut ovat". Eihän tuollaista kestä kukaan. Ei.
Pohdin kyllä sitäkin, että porukka sitten kuitenkin tippa silmässä metsässä painelee, kun tietoisuus tämän kauden päättymisestä iskee toden teolla. Tähän tuskaan ylipitkät radat olisivat sopineet kuin nenä päähän noilla edellä mainituilla riskeillä höystettynä.
Mutta hienosäätöä on siis tehty enkä ole ollenkaan varma, että kumpaan suuntaan. Vanhoja koejuoksukarttoja on oikeastaan aika turha vilkuilla, koska nyt on tarjolla jotakin aivan muuta. Kurkoilla matkaa kertyy ainakin 7,2 km, Gubeilla 5,5 km, SuperGubeilla tasan 4 km ja HelpollaElämällä 2,1 km. HelppoElämäkin taitaa tällä erää osoittaa elämän nurjan puolen eli pientä haastetta on ilmassa.
Taivas?
Maasto on tähän kattaukseen parasta, mitä tarjolla on eli aivan ihanteellinen hyvälle peesaajalle - ainakin hyvinkin outoon hajontasydeemiin asti. Pari Buranaahan siinä meni, kun pää ei enää sitä pyöritystä kestänyt. Hajontariemua on tarjolla Kurkoille ja Gubeille. SuperGubet ja HelppoElämä voivat huokaista helpotuksesta.
Karttojen mittakaava on kaikilla 1:7500. Karttakoko on lupauksia herättävästi A3, mutta eiköhän se orastava innostus siitä laannu, kun näkee sisällön. Ja omat karttamuovit mukaan.
Jälkilöylyt saadaan siis Paljakalla ja tarkempi lähestymisohje on Salavatien kaakkoispää (yläpää).
Salavatie on loppupäästään tosi jyrkkä, joten jos keli vallan liukkaaksi äityy, voi autoilla perille pääsy jäädä haaveeksi. No, hyvä lämppärihän siitä sitten seuraa, kun ylämäkeen kireäksi viritetyillä nastareilla painelee menemään. Aluetta ei ole pilattu parkkipaikkojen määrällä, joten suosikaa kimppakyytejä.
Sellainen ajatus on, että josko klo 18.15 mennessä kilpailijat saadaan luettua tulospalveluun. Siitä sitten mukava lämpöä tuottava siirtyminen lähtöpaikalle, josta metsään klo 18.30. Tuollaisella aikataululla jos kokeiltaisiin.
« Edellinen ... Seuraava »