TappiKurko taputeltu
Tappikurkon jälkeiset
Karttaa ja ratoja, sunnuntai yönä kahden aikaan, piirrellessä fiilis oli hyvä. Postimerkin kokoiselle karttapalalle, joka oli viimeisen kartoitusviikon sateiden takia paljon tavoitetta pienempi, oli juuri laitettu tämänkertainen rakkauden lapsi alulle - kolmas tappikurko.
Keskiviikkona naama virneessä painotuoretta tuotosta ihaillen alkoikin selkähiki valua ja suupieli nykiä. Kaikki ei ollut tämänkään lapsen kohdalla ihan priimaa. Suusta pääsi pari kerpelettä. Oliko aikataulu sittenkin ollut liian tiukka ja äly karannut valvottujen öiden takia. Leuka ylös ja tiukka uskottelu että ei se saatana haittaa vaikka hieman pissaa oli tullut sekaan, kyllä tästä kurkokisa aikaiseksi saadaan muutamasta kauneusvirheestä huolimatta.
Supergubeille oli tehty alkuun kaksi hajontarastia, joista toiselle avautuikin tietä myöden turhan helppo reitti. Tässä punakynä tuli apuun. Käsin taiteiltu kieltoalue lähdön seutuville pakottaisi SuperGubet heti metsän puolelle, tai kärsimään kieltoalueen kiertelystä selvästi. Kurkokarttoja fiksattiin myös yhden puuttuvan kiven verran, ja printattiin pari hajontakarttaa uudelleen.
Esitietojen mukaan ajatuksena oli tehdä epäreiluja välejä ja yhdet perhoset kaikille radoille, mutta jossain sunnuntain ja maanantain välillä aamuyön tunneilla kävikin niin että gubet ja supergubet saivat lopulta epäreilut lenkit ja kurkot semireilut perhoset. Rasteja en viitsinyt piilotella vaan osa oli jopa tyrkyllä ohijuoksijoiden poimittavaksi. Varsinkin alueilla, joissa selvä pysäyttävä este puuttui rastin takaa oli rastit normaalia näkysämmällä. Tämän ajattelin poistavan pienen kartan reunan yli juoksentelua ja helpottavan heikomman aineksen pärjäämistä.
Käytännössä hommat menee harvoin niin kuin sohvalla teorioidessa. Läheltä katsottuna suorastaan julkean näkyvällä paikalla olevaa, monen radan keskusrastia, nenän ja kumpareen syleilyssä olevaa pientä painannetta etsittiin lähestymissuunnasta huolimatta melkoisesti. Terävin kärki tämänkin selätti rallatellen ja ongelmaksi heille muodostui hajontojen varovaisuus. Gubeissa letkat pysyivät kohtuullisina ja terävin kärki leimasi selvästi jälkijoukkoa ennen. Kurkot tulivat hajonnoista huolimatta melkein yhtenä joukkona maaliin.
Jälkeenpäin on aina hyvä olla viisas mutta aikalailla selvää on että rastien pitäisi olla enemmän ja reilummin irrallaan, jotta kovimmat menijät saataisiin irtoamaan toisistaan.
Ehkä siten seuraavalla kerralla...
7 kommenttia.
Tietokoneen takana suunnitellessa ja maastossa kulkiessa itselle selkeät reitinvalinnat syntyvät aina enempi tai vähempi subjektiivisesti maaston tuntemuksen perusteella. Suunnistajat yllättävät melkein aina tekemällä juuri toisin kuin itse olisi tehnyt. Toki letkassa juostessa päätöksen reitistä saattaa tehdä joku muu, mutta leikitään nyt vaikka että miten olisit valinnut jos olisit itse ollut päättämässä. Toki hitaammilla vaihtoehtoa ei oikein edes ole. Omaan päähän on luotettava.
kysely (anonyymi):
https://forms.gle/nWwDkpiHTs2kWRnV9
SuperGubbejen määrä yllätti ja jouduimme piirtämään muutamalle kartan lähtötohinassa. Yhdestä näistä tuli ihan omanlaisensa. Se oli Juryn mielestä riittävän lähellä SGubbejen muita ratoja, joten tuloksissa on yksi mystinen SG5 rata, jota ei pdf versiona ole saatavissa.
Tälläkertaa tietokoneet yms näyttivät toimivan (koputtaa puuta) ja siitä kiitos Pyrylle. Lähtöhässäköissä auttelivat Jari Haimi, Jari Ylänne, Marko Haapakoski ja Atte Komonen.
Kiitokset juoksijoille ja Metsägroupille maastoista.
täällä alkaa kurkosotkun siivous.
t. Seppo R.
Kirjoita kommentti
Pakolliset kentät on merkitty *.