KurkoCup 2020
13.10.2020 (6 kommenttia)Hermokurkon ennakkokatsaus
15.10.2020 järjestetään pienen pienen seuran toimesta KurkoCupin 3. osakilpailu (kurkokeskus). Maasto on vanha tuttu, mutta kartta on uuden uusi. Mitään yhtäläisyyttä vanhan ja uuden välillä ei ole. Kuviorajat on kartalla kuvattu uuden ohjeistuksen sallimalla vihreällä katkoviivoituksella.
Tällä kertaa hajonnat eivät ole tasapuolisia, joten kannattaa ottaa se ”oikea kartta”. Mikä niistä sitten on oikea?
Maasto on todellista KurkoCup tasoa, polkuja ei ole, eikä toisten seuraamisesta saa kovin pitkään hyötyä. Matkat ovat pitkät maastoon suhteutettuna, mutta kukapa sitä haluaisi ajaa toiselle puolelle Vaajakoskea pikku rykäisyn vuoksi. Mäen päälliset ovat hyviä, mäen reunassa saattaa löytyä huonompaakin aluetta.
Hajonnoissa on noudatettu jälleen kerran KurkoCup henkeä, jos alussa luulit hyötyneesi, lopussa kiitos seisoo. Kartoitus on tehty millimetritarkkuudella, joten jokainen kiven näköinen löytyy kartasta. Mikä tietenkin heikentää luettavuutta. Kurkot saavat käteensä 1:10000 kartan, muilla on käytössä 1:7500. Siitä saattaa jopa nähdä mihin on ehkä menossa. Ihanneaikoja voi vain arvailla, mutta jos joku juoksee alle 7min kilometrivauhtia, niin Porre ottaa pian yhteyttä.
Hajonnat ovat käytössä kaikilla radoilla, alusta loppuun. Jos vastaan juoksee joku urheilijalta näyttävä, et välttämättä ole eksynyt. Tai sitten olet.
Kurkot juoksee 7,2km, gubetar 5km ja superg 3,4km, helpolla elämällä 1,7km. Maasto on selvästi ennätyskunnossa. Hiukan liukkaita ovat avokallioiden sammaleet.
Maastopohja on paikoin erinomaisen mukavaa ja sitten kisa alkaa. Nilkat kannattaa teipata, pohjalta löytyy erilaisia kivien muodostamia esteitä. Ratamestari juoksi pari väliä alle 6 minuutin vauhtia koejuoksussa. Tämä oli vitsi.
Maaliin on helppo löytää, koska siinä haisee reilusti paska. Tervetuloa HermoKurkoon, parhaat köyritään esiin tälläkin formaatilla.
Vaajakosken Terä - pienen pieni seura Keski-Suomesta
08.10.2020 (2 kommenttia)
TaivasKurko hekumoitu
Online-tulokset, kartat, kurkojen GPS-seuranta, kurkojen rerun.
Taivaskurkoon Taivaanpankolle kokootui 122 suunnistajaa mittelemään yön herruudesta. Sadekin väistyi sopivasti, joten kisa saatiin vietyä läpi hyvässä kelissä. Myös ennakkoon mainostettu hirvikärpästen invaasio jäi onneksi toteutumatta.
Koska kyseessä oli järjestäjien neitsytkurko, niin luonnollisesti ”lähtölaukaus” tuli hiukan ennenaikaisesti kurkokansan vasta asetellessa suunnistusvälineitään suojiinsa. Hienosti levisi lamppujono pitkin metsää K-pisteen jälkeen, jokainen ryhmä omaan suuntaansa.
Tosin ärräpäitäkin metsästä kului, kun muutama oli erehtynyt seuraamaan edellä menevää ryhmää ja ajautui reilusti sivuun optimireitiltä. Alkupään rasteille sai mukavan härdellin aikaan, kun porukkaa tuli hajonnoille joka suunnasta. Ympärillä pyörivistä lampuista olikin hankala päätellä missä oma rasti oli, jos ei ihan kartalla sattunut olemaan. Viimeiselläkin rastilla porukkaa pyöri vielä hämmennyksen vallassa sillä ratamestari oli kavalasti sijoittanut siihen kolmen rastin hajonnan (vain amatööri tekee tällaista), joka hieman kommentointia maalissa aiheutti.
Tällä kertaa Gubeissa ja Kurkottarissa hajontojen väärät rastileimaukset passittivat SM-yön mitalistit tuloslistan hännille. Hajontoja oli hyvinkin lähekkäin, mutta vastapainoksi niitä oli myös sijoitettu reippaamman matkan päähän toisistaan. Kurkosarjan voitto ratkesi Aki Saaren hyväksi viimeisen rastin hajontaan. Gubbe sarjassa nuori voima jylläsi sillä Veera ja nassikkasarjalainen velipoika Simo nappasivat Kurkottarien/Gubbejen kärkipaikat tullen maaliin muutaman sekunnin sisällä toisistaan. Liekö ollut kotikenttäetua vai ei, mutta vauhti maalileimasimelle tullessa oli ainakin rapsakkaa. Supereille sattui hiukan ikävää maastoa viimeiselle hajonnalle mennessä, koska järjestäjät eivät olleet ennen rastien vientiä kyseistä väliä kulkeneet. Tilanne huomattiin, kun oli jo liian myöhäistä. Mutta hyvähän se on tekolonkankin liikeratoja vähän avartaa. Hakkuujätteiden seasta maalin löysi ensimmäisenä Tolosen Juha. Kolmen iloisen rosvon joukkio otti ensimmäisestä yösuunnistuksestaan ilon irti helpon elämän radalla, joka tarjosikin pari pätkää ihan kunnon metsäsuunnistusta turvallisesti metsätielenkin sisällä ilman pelkoa eksyksiin joutumisesta. Voiton kuitenkin pokkasi nuorimies Nuutti Hietala.
05.10.2020 (1 kommenttia)
TaivasKurko
Siirrä vielä alaspäin... ei sinne ... mmmm ... ota pois ... vähän ylemmäksi ... nyt on hyvä ... TOSI hyvä. Näin lähti kurkoneitsyys ratasuunnittelun osalta uudelta parivaljakolta, joille Ossi erehtyi antamaan järjestelyvastuun heti ensimmäisellä hakemuksella. Lieneekö hakemuksessa ollut riittävät perustelut vai oliko kenties tarkoituksena nostaa kurkocupin riskikerrointa, vahva tunne jälkimmäisestä järjestäjille kyllä jäi.
Ratasuunnittelu aloitettiin jo edellisenä syksynä ja maastokatselmusta käytiin suorittamassa talven 2019 aikana lumettomassa maastossa. Ratamestarilla tärisi käsi innostuksesta suunnitteluvaiheessa sen verran pahasti, että rastiympyröitä on kuin SM-kisan kaikki rastit -kartalla konsanaan. Ei siis kannata olettaa, että peesattava kaveri olisi ainakaan samalle rastille menossa. Tiedon hajontojen reiluudesta pidätämme itsellämme. Hajontoja ja HAJONTAA siis löytyy.
Koska Taivaskurkosta on kyse, niin sen verran lähelle taivasta kiivetään lähtöä varten, että kovin tiukkaa alkulämppää ei tarvitse eikä kannata suorittaa. Järjestäjien amatöörimokahan tämä on, kun ei edes ylämäkeen lähdetä, vaikka sellainen olisi tarjolla, mutta näillä mennään. Pahoittelemme jo etukäteen.
Reitille saattaa osua kunnon nippu tuulenkaatoja, joiden kiertämistä voi lämpimästi suositella. Näitähän ei luonnollisesti kaikkia ole karttaan edes merkitty, joten tulevat eteen ihan pyytämättä ja yllättäen kuten faxit Jäätteenmäelle. Toki siitä voi suoraankin mennä, jos ei kiire ole ja haluaa vähän niveliä venytellä. Vanha viisaus ”suorin reitti ei ole välttämättä nopein” kannattaa pitää mielessä.
Pimeässä metsässä tulee vastaan kaikenlaista ja järjettömän paljon parin eläinlajin risteytymiä. Kun kerran erehtyy pysähtymään kartanlukuun, niin hyvin nopeasti ymmärtää, että sen voi tehdä ihan hyvin juostessakin. Niksi Pirkan ohjeilla olo helpottuu huomattavasti eli ei muuta kuin sukkahousut päähän.
Maasto on pääosin varsin kulkukelpoista ja muutama mäkikin on saatu radalle mahtumaan.
Tällä kertaa rastien viennissä käytettiin myös Ali ”hankintaa”, mutta vain hieman tasoa nostaen, jotta myös heijastimet saatiin paikalleen. Alla kuva todisteeksi
Helpon elämän kulkijoille tarjotaan turvallista putkireittiä polun läheisyydessä oleville rasteille, myös suorinta reittiä pääsee kokeilemaan vallan turvallisissa ympyröissä.
Kartta on A4 kokoa, omat muovit mukaan
Matkat & mittakaavat:
Kurkot: ~6,1 km = 1:10000
Gubet: ~4,5 km = 1:7500
SGubet: ~3,7 km = 1:7500
Helppo elämä: 1,7 km = 1:5000
Tienvarsi, suosikaa kimppaa COVID-19 huomioiden. Ensimmäiset saapujat opastetaan, loput omatoimisesti letkan perään. Tiellä liikkuu myös muita kuin Kurko autoja, joten jätetään tilaa myös heille.
Kisakeskus rakentuu noin Härkölahdentie 270 kohdille. Lähtöön lähdetään klo 19:00 ja reipas 600 m ylämäkiosuus lämmittää varmaan kylmimmänkin Kurkoilijan. Ja koska järjestäjät ovat niin huonokuntoisia siirtyminen ei tapahdu juosten. Lähtöön ryhmittäydytään vajaa 100 m ennen K-pistettä ja KAIKKI kiertävät valaistun K-pisteen kautta ennen metsään kirmaisua. Emitin purku tapahtuu kisakeskuksessa mäen alla.
Tervetuloa neitsytmatkalle Taivaskurkoon toivoo L&G:n tiimi Ali, Asko ja Jari