KurkoCup 2018


02.​12.​2018 (1 kommenttia)

KossuKurko

Kurkokaravaani siirtyy seuraavaksi Petäjävedelle, Syrjäharjun maisemiin, missä suunnistettiin viimeksi vuonna 2002 ja oli muuten kansallisissa kisoissa silloin porukkaa.

Syrjäharju sijaitsee Pengerjoen kylällä Petäjävedeltä noin 8 km Multialle päin. 
Syrjäharju on syntynyt noin 10 000 vuotta sitten maajään sulamisvesien muovaavana 
seitsemän kilometriä pitkäksi harjumuodostelmaksi. Harjun lakipiste on 150 metriä merenpinnasta. Alue on merkittävä pohjavesialue. Asutuksen piiriin harju liittyi noin 500-vuotta sitten kun Petäjäveden ensimmäinen pysyvä asutus syntyi. Alue kuului tuolloin Rukoila-Jäniksen talon, maa-alueeseen.

Ratamestari hupulaineen laakeassa supassa, lippu alheelle, ettei näy liian helposti.

Syrjäharjun laelle syntynyt polku on kieltolain peruja, virkavalta ratsasi kulkijoita läheisellä maanteillä, joten trokareiden oli etsittävä suojaisempia reittejä. Lähes kymmenen kilometrin pituinen harju tarjosi oivallisen ja suojaisan kulkureitin hiukan maantie sivussa. Pirtukanisterit oli helppo piilottaa harjun reunoilla oleviin syviin monttuihin, joita suunnistajat kutsuvat supiksi. Kieltolain jälkeen paikalliset hyödynsivät nämä syvät supat rakentamalla kotipoltto laitteet näiden suppien pohjalle, jossa valmistivat paikallista ”kossua” joko itselleen tai sitten lisätienestien toivossa. Kurkoilijat voivat vielä tänäkin päivänä kompuroida itsensä kyseisiin tuotantovälineisiin hamutessaan pimeässä metsässä otsalampun valossa emit leimasintaan rastilla sijaitsevaan vastakappaleeseen, joka rekisteröi käynnin rastilla.

KOSSU-KURKO tarjoaa 38% hyväkulkuista harjurinne maastoa, jossa kulkukelpoisuus ja näkyvyys on hyvää, seuraava 38% on harjun lähireunustojen talousmetsää, jossa näkyy metsäteollisuuden tarpeisiin väljennettyä sekametsää, tämänkin alueen kulkukelpoisuus ja näkyvyys varsin hyvää. Nuorehkoa tai vanhempaa taimikkoa on matkasta 21% Carillon tapaan ja Kurkoilijoiden suunnistuskengät kastuvat suolla 3%:n varmuudella.

Reitinvalintoja voi tietysti helpottaa hakeutumalla harjun päällä ja sivustoilla kulkeville poluille. ja muille urille. Syrjäharju koettelee Kurkoilijoiden venttiilin nousua, sillä harjun penkka on 38%:n korkuinen ja jyrkkyys on kauttaaltaan 38%. Tämä yhdistelmä tuo varmasti kaikille Kurkoilijoille mukavan maitohappopitoisuuteen lihaksistoon, kun kyseinen harju kiivetään kolmesta viiteen kertaan. ENIVEI, kaikille Kurkoilijoille kuitenkin sallitaan loppuveryttelyn ja kotimatkan jälkeen mahdollisuus, ilman pienintäkään omantunnontuskaa rentoutua saunan tai suihkun jälkeen. Kunnon Kurkoilijalle ole mitään hienompaa tapaa, kuin ottaa vastaan Suomen Itsenäisyyspäivä kunnon Kurkoilulla.

Avarassa rinteessä rastipiste, kyllä tuolta korkeudelta näkyy turhankin kauas.

Kurkojen rata on laimennettu 8,5%:iin ja mittakaava on 1:10 000%. Gubet joutuvat tyytymään 6%:n vahvuuteen ja Subergubet litkivät hinttivissyn lukemia, eli noin 4,5%:n kulauksia. Helpolle elämälle tarjotaan vain 2,5%:n vahvuista kotikaljaa. Mittakaava kaikilla muilla on 1:7 500%.

Hajontoja radoilla on 38%:n varmuudella, jos Kurkoilija erehtyy peesaamaan heti alkumatkasta väärää Kurkoilijaa ja kuluttaa ylimääräistä aikaa turhaan pummailuun, tarjotaan hänelle mahdollisuus radan puolivälissä nostaa osakkeita reippaalla rastivälillä.

Rasteilta löytyy leimasin, rastilippu ja pätkä heijastinnauhaa. Kurkoilla ja Helpolla Elämällä kartta on kokoa A4. SuberGubeilla ja Gubeilla 38%:a vahvempi, eli A3.

Yhteislähtö tapahtuu 18.30 muutaman sadan metrin päässä parkkipaikalta.

Opastus on tieltä 18 (Petäjävesi – Multia)

TERVETULOA

Lähialueen seurat voivat tukeutua Kossu-kurkon rasteihin vielä itsenäisyyspäivän jälkeiseen sunnuntaihin klo 13.00. Rastiliput ja leimasimet haen pois maastosta tuon kellonajan jälkeen. Karttoja saa tietenkin paikanpäältä, mutta pdf-tiedostona voin lähettää tarvitsijoille.


29.​11.​2018 (1 kommenttia)

SurkeeKurko kirmattu

Tulokset, väliajatkartat.

SurkeeKurkon kurkotar oli Tuulia Viberg, kurko Aki Saari, illan gubbe Jaakko Penttinen ja ripein super-gubbe Seppo Särkkä. Tuloksista ei sen enempää, ne voi jokainen lukaista toisaalta. Sitten turhan vakavaa ja kuivaa juttua itse kisasta, erityisesti muutamista pitemmistä reitinvalintaväleistä.

Ykkösväli

Ykkösväli tarjoaa heti k-paikalla reitinvalinnan hajonnasta riippuen. Matkaa ykköselle on 780/815 metriä.

Ensimmäisen mäen vasen kiero loivana ässänä antaa lukemat 918 metriä. Tosin kovajalkaiset menee polkua ennen olevan mäen ylös että heilahtaa. Pieni osa on kuulemma mennyt suoraan keskeltä eka mäen yli keräten 15 ylimääräistä nousumetriä. Mäen päällä on hyvää maastoa, joten tuskin on paljon eroa vasempaan kiertoon. Oikealle reitille oli vain harvat rohjenneet, vaikka erityisesti oikeanpuoleiselle kurko/gubbe rastille sekä super-gubbejen molemmille hajonnoille etukäteen tämä näytti ilmeiseltä valinnalta pitkän kuviorajan takia. Mittaa tällä on 848 metriä samalla nousumäärällä kuin vasen valinta. Tämä oli ollut kuulemma ihan kilpailukykyinen valinta, jos vain rasti olisi löytynyt suoraan.

Ykkösen hajonta on aika iso, mutta ilmeisesti vauhtisokeus oli vienyt jokin verran porukkaa väärälle vasemmanpuoleiselle hajonnalle saakka.

Helpon elämän ykkösväli olisi sopinut mihin tahansa sarjaan ykkösväliksi. Kun vielä lisätään haasteeksi se, että muiden sarjojen hajontaletka pyyhkäisee rastin läheltä ohitse ja jatkaa ihan toiseen osaan maastoa vieden helpon elämän kisaajat mukanaan, niin pakko todeta, että olihan tämä surkeesti suunniteltu. Ajatus, että helppo elämä kiertäisi lähdöstä takaisin vasemmalle polulle ja sitä myöten 5 rastin kautta omalle ykkösrastille, ei nyt vain ihan toiminut.

Otetaan vielä ykkösvälistä nostona se joku tuntematon lamppu, joka takarivistä kirmaisi riemuissaan maakuntauraa pitkin suoraan ykkösrastille kulkematta lähtöruudun kautta. Onhan tuo fuskaaminen hyvinkin kurkohengen mukaista, kun siihen tilaisuus annetaan. Silti paheksumme syvästi tätä vähäisten suunnistushaasteiden kerskatuhlausta: ykkösrastivälin nautinnollisin tehtävä oli viritetty nimenomaan juuri k-paikan ja ykkösrastin välille eikä polkujuoksuun maakuntauraan myöten.

Noin yleisesti koneet näyttävät lähtevän hitaasti käyntiin. Ykkösvälin kilometrivauhdit ovat parhaimmillakin vain 10 minuutin luokkaa ja paljon on niitä, jotka kiihdyttävät alussa 13-15 min/km. Sitten seuraavalla mennäänkin jo 7 min/km ja iso massa paljon alle 10 min/km. Toki ykkösvälin huonot kilometrivauhdit voivat selittyä tulospalvelun ja lähtöhenkilöstön kellojen erosta. Se mitä tapahtui ykkösrastin ja kolmosrastin välissä jää ainakin järjestäjiltä ikuisesti hämärän peittoon. Rasteja pois kerätessä saattoi kengän jäljistä päätellä, että suurin osa oli kolmoselle tullut oletetuista suunnista.

Väli 3-4

Alunperin kolmonen oli suon takana kumpareessa, mutta pienellä huippusuunnistajan ruokapöytätestauksella oikea kierto osoittautui liian huokuttelevaksi. Niinpä lippu pistettiin ison kiven juureen ja aika tasapuolisesti näytti maistuneen sekä tiekierto että eri variaatiot notkon reunaa myöten vasemmalta.

Luultavasti optimaalisin reitti kulkee ylös vihreän reunaa myöten. Tässä on ylimääräistä nousua vain 5-10 metriä, koska rasti on varsin korkealla ojanotkossa. Kierto alempaa notkon reunaa ei säästä juurikaan nousua. Moni kiersi aivan ojanotkon pohjaa, missä on vihreää viivoitusta eli tuulenkaatoja eri muodoissa, mikä tosin ei kovin hyvin näy soistuman seasta. Toki ei nyt olisi ihan pakko ollut rämpiä pohjaa myöten, kun parinkymmenen metrin päässä on aivan hyvää alarinnettä.

Ainakin yksi hurja meni aivan suoraan ylös mäelle vihreän kuusikon läpi, pieni pätkä metsäautotietä ja tieltä kuusikon läpi alas kohti rastia. Ajan perusteella valinta ei ole kuitenkaan niin hidas kuin ennakolta arvailin, jos vain löytää pienet avokalliot ylös kiivetessä eikä juutu vihreään. Nousua tulee toki 20 metriä lisää.

Merkittävä osa meni joka tapauksessa oikealta, mistä myös rastinotto on helppoa. Nousua toki tulee parikymentä metriä lisää. Tällä valinnalla kuului jollakin olleen haasteita osua tien päähän, mikä söi kyllä tavoitellun edun.

Takalenkki 39:ltä 35:lle ja gubbe/super notkolta 102:n nenälle

Välit 39-35 olivat suoritusvälejä, molemmat notkot vinorinnettä alamäkeen. Joku oli haeskellut ensimmäistä notkoa.

Tätä lyhyttä väliä kommentoi muutama haastateltu. Lähinnä ne, jotka kiersivät oikealta tien kautta, kertoivat juosseen kiinni suoraan meneviä letkoja. Vaikka suoraan on hyvää kangasta, niin sekä tien ylitys että notkon reuna hidastavat suoraan kulkijoita. Ei ole tietoa kiersikö kukaan loivasti vasemmalta (punainen), mikä olisi saattanut olla karvan verran nopeampi. Toki nenän päällä loistavat valot tasoittaa näin pieniä valintoja.

Kurkojen 8-9-10

Kurkot teki lisälenkin puolessa välissä. Menomatkalla oli pitkä juoksuväli rinnettä myöten suojelualueen reunaan ja siitä metsäkuvioita myöten rastille. Periaatteessa 8-9 välillä oli pieni reitinvalinta joko polkua mäen päältä tai jyrkänteiden alta oikea kierto. Oikealta rastille tulo on helppo, mutta polku yöllä lienee vetänyt kaikki juoksijat mäen päälle. Matkoissa ei ole suurta eroa näin lyhyellä pätkällä: 283 metriä alakautta, 311 metriä yläkautta 10:llä extra nousumetrillä.

Kurkojen 9-10 on pisin väli, missä on ainakin periaatteessa (ja päivällä) 4 eri vaihtoehtoa: oikea 1317 metriä, keskeltä s-mutka 1505 metriä, vasen suoraan sillalle 1517 metriä ja vasen aukkoa/polkua 1648 metriä. Alunperin lyhin valinta Särkijärven pohjoispuolitse näytti turhan selvältä, mutta yöllä ei tämä tainnut kiinnostaa ketään. Nopein kuulopuheiden mukaan oli loiva S lampien välistä. Varmaan avitti valintaa sekin, että ykköshajonnoilla oli voinut todeta maasto ihan hyväkulkuiseksi. Vasemmalta kiertäessä rastilta polulle varmaan erilaiset variaatiot ovat lähes yhtä hyviä, koska iso metsä aukon vieressä on ihan hyväpohjaista.

Loppuvälit

Viimeisessä mäessä olevalla hajonnalla kävi aika moni kurkkaamassa väärän hajonnan, joku otti ihan hylsynkin väärästä kumpareesta. Hajonnan jälkimmäinen rasti oli vähän tihentyvän kuusikon takana mikä taisi muutaman virheen aiheuttaa.

Maaliin viimeiseltä suunnistettavalta rastilta 692 metriä. Pieni oikaisu oli vielä mahdollista tehdä lopussa niityn läpi viimeisellä. Nopeimmat kurkot n. 3:30, mutta paras gubbe vain 8 sekuntia takkiin.

Lopuksi...

Kiitos kaikille, jotka paikalle sinnittelivät. Parkkipaikalla tuli vaikutelma, että hiekkatiekilometrit koettiin erityisen pitkiksi. Kiittää ja kumartaa myös LomaSurkeen suuntaan, ja näin luulen tekevän myös niiden, jotka saunoi ja kahvitteli sen päälle. Loistopalvelu. Myös maanomistajille kuuluu kiitos, jotta tämän kaltaisiin korpiin voi suunnistusta viedä. Maalikameran kuvia GPS reitit


28.​11.​2018 (0 kommenttia)

Lisää Lohtua Surkeuteen

Ei niin huonoa ettei jotain hyvää, Suunnistajan kauppa on ilmoittautunut Surkee Kurkoon!

« EdellinenSeuraava »