KurkoCup 2021

11.​11.​2021 (7 kommenttia)

KylmäKurko loitsittu

Kartat, tulokset, väliajat, kuvia


Jämsän äijät olivat taikoneet lähdön alamäkeen, kartat muoviin ja rullalle. Alussa annettiin ohjeet, virnuiltiin Hutterin illan istujaisista ja kiellettiin nimenomaa katsomasta karttaa. Kartta oli jopa teipattu rullalle, mutta se ei innokasta kurkokansaa estänyt kurkkimasta rataa. Järjestäjät saivat jopa kuvamateriaalia tästä suuresta rikkomuksesta. "ei näitä enää pidättele mikään, kartat on jo levällään" huusi toinen äijä. No, mitä sitä enää tätä laumaa pidättelemään. Porukka matkaan ja kurkoloitsuja luomaan. Jokainen omalla tyylillään. 
 
Järjestäjiltä oli sammunut yksi leimasin, joten tästä pahoittelut niille, jotka hakkasivat vilkkuemittiä leimasimeen kauemmin kuin 5 sekuntia. Radoilta en ottanut rastia 136 pois, joten se näkyy siellä tyhjänä. 
 
Kurkoille oli taiottu 6,9 km rata Juurikkamäen rinteelle. Alkumatkasta oli tarjolla viestihajontaa ja pitkän välin jälkeen tuplasalmiakit. Kurkoissa kovinta vauhtia piti jälleen Syrjäläisen Topi, joka radan loppuosalla nykäisi eron Mikko Eerolaan. Miesten välinen ero oli maalissa yli 4 min, joten Topi sai läpsytellä loppuradan ylhäisessä yksinäisyydessä. Kolmanneksi kiiruhti Hutter Petterson, Toivakan lahja suunnistukselle. Nykyinen Lahden mies jäi kärkimiehestä 5,5 min. 
 
Gubberadalla käytiin puolestaan järjestävän seuran välistä kamppailua, kun nuoruus haastoi seuran ykkösnaista tosissaan. Piikkipaikan vei Merja, joka tokaisi maalissa "hitto kun Aapo juoksee kovaa". Kakkoseksi taipui 14-vuotias Aapo Virkajärvi vain 13 sekuntia Merjan perässä. Kolmannen bodiumpaikan nappasi Teemu Karjalainen, joka veitsen terävästi taikoi omat hajonnat ennen Jones Kahelinia.
 
Super Gubeissa nopein oikea "SG" oli Seppo Rantapuska ennen Särkän Seppoa. Juurikkamäki taipui näiden herrojen käsittelyssä ja liput halkaistiin kovalla ammattitaidolla. Rantapuska oli reilut pari minuuttia nohevampi ennen Särkkää, joten kokonaiskisan voiton metsästys jatkuu tulevissa Kurko-cupeissa. 
 
Jämsän velhot kiittää ja loitsut on taas loihdittu. Ensi vuonna tarjoillaan pitkää siivua SM-Epitkän merkeissä 15.10.2022.

08.​11.​2021 (0 kommenttia)

KylmäKurkon taikuus

Taikurit eivät viime aikoina ole olleet suuressa huudossa Kurkocupissa. KortsuKurko oli mainio mysteeri, mutta se menestyi vain kohtalaisesti. HeinäKurko menestyi vielä huonommin, se ei ole tuonut edes tuotantokustannuksiaan takaisin järjestäjille. Niihin nähden huomattavasti kalliimpi KylmäKurko on todellinen yllätyshitti, joka pysyttelee kurkokansan mielessä viikkoja ja kerää hyvää suusta suuhun -kuhinaa osallistujien keskuudessa.

Menestys on melko helppo ymmärtää. Konsepti menee kiinnostavasti yli pelkän taikuuden. Päähenkilöt eivät ole pelkästään taikureita. He ovat taikureita, jotka etsivät rasteja yön pimeydessä ja järjestäjät jakavat rahat keskenään. He ovat nenäkkäitä julkkiksia, jotka pitävät pilkkanaan muita. Yökiitureiden perässä on salaperäisen oloinen joukko, joita esittää aina letkan peesaajat.

Kylmä Kurkon ensimmäisestä esiintymisestä lähtien on selvää, ettei kyseessä ole mikä tahansa illuusioshow. Tällä temppuilulla on missio, ja sen selvittäminen on juju enemmän kuin se, onko esityksissä kyse oikeasta taikuudesta vai ei.

Aikaisempiin Kurkocupeihin nähden Kylmä Kurko antaa väkivallan sijaan tilaa viehättävälle vanhanaikaiselle toiminnalle ja jopa huumorille. Se rakentuu pitkälti eri tahojen – taikureiden, heitä metsästävien etsivien, julmistuneen yksittäisen osallistujan ja taikatemppuja etsivien kurkoilijoiden välisille jännitteille. Kaikilla on oma lehmä ojassa, eikä kenenkään motivaatioista voi olla täysin varma.

Toki mukana on myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita, huipennuksena on letkan vetäjien ja peesaajien välinen pitkä ja monimutkainen takaa-ajo näytöksen puolivälin tietämillä. Kylmä Kurko suoltaa epäilyttäviä hahmoja ja vääriä johtolankoja sellaista vauhtia, että viihdyttävyys säilyy siinäkin vaiheessa, kun uskottavuuden rajat on ylitetty moninaisia kertoja ja viimeisen rastin löytyminen on letkan vetäjälle niin itsestään selvää, että voi vain ihmetellä kuinka muut osallistujat eivät sitä tajua.

Kylmä Kurko rullaa hupaisana ja vauhdikkaana aivan loppumetreille saakka, joiden aikana sitten sukelletaan todella syvälle kaikkea aikaisemmin nähtyäkin pilaavaan typeryyteen ”hylsyyn”. Kannattaa kävellä ulos kisakeskuksesta siinä vaiheessa, kun ”hylätyt” menevät tapaamaan Jyryä kaiken huipentavan taikurishow’n jälkeen.

Radat:

Kurko 6,9 km, kartta A4, 1:10 000
Gubbe 5,1 km, kartta A3, 1:7 500
SGubbe 3,5 km, kartta A3, 1:7500
Helppo Elämä, 2 km, kartta A4, 1:10 000

Lähtö klo 18.00 yhteislähtönä ilman varaslähtöjä.

Ole paikalla ajoissa.
Kartat on muoveissa.
Uusi kartta kesältä 2021, ei tarjoilla vanhoja.

Lähtöpaikka

Rastipukin tekoa


04.​11.​2021 (10 kommenttia)

KaunisKurko keimailtu

Tulokset, väliajat, kartat, GPS-seuranta


"Pimeys kätki kauneutesi, kiire kiisi kantapäille,
Tummaa oli kansa, Kotamäen valtavilla.
Jotain kummaa etsivät, jotain kenties löysivät"

RTM

Niin saapui kurkokaravaani Kaunisharjuun siinä mitassa, että Terän patinoitunut järjestelyhybridi meni jo bensan puolelle. Vaan älähän hättäile, riittihän se aika juuri ja juuri kirjaamaan päättymättömältä vaikuttavan jonon. Karttojakin riitti jokaiselle, kunhan RTM hiukan ryntäili karjuen ympäri kisakeskusta.

Jälkiraportin osalta Kaunisharju lupaa selvästi enemmän kun antaa sillä hovikuvaajan otosten sijaan tyytyminen on jokamiessarhan kännikkä-otoksiin. Mutta hyvältä se näytti ja tuntui Kaunisharjun nyppylän päältä katsella kun valokeilat lähestyivät Kotavuorelta.

Kurkosarjaa hallitsi totutusti Syrjäläisen veljekset järjestyksessä Topi ja Arttu, ja Mikko Eerola saapui maaliin ihan veljesten kanssa. Kärkimiesten 7 min/km vauhti antaa osviittaa, että matkantekoa hidastavia elementtejä oli riittämiin. Kolmikon jälkeen erot erkanivat, joten neljä kahden rastin hajontaa (16 rataa) teki tehtävänsä. Omatoimista seurantaa voi katsella tästä. Seurannan mukaan 1:10 000 mittakaava ei suistanut Kurkoja tekemään replay-tason virheitä. Maininnan arvoinen on Artun lupaavasti alkanut tiekierto. Siinä vain kävi niin kuin RTM pahoin pelkäsi. Rastille vievä heikko polku oli todella huomaamaton ja lehtien peittelemä. Arttu pysyi kuitenkin suunnassa mutta ainoastaan polku oli juoksukelpoinen osa maastoa sillä kohtaa Kaunisharjua.

Tällä kertaa Gubbesarja sai arvon olla GPS-seurannassa. Voiton vei kovassa nosteessa oleva Heikki Kettunen. Toinen oli hienosti juniori Tommi Sivill, Kaunisharjun Kalske. Kolmas oli Janne Ahola. Harmi kun Tommi ja Janne eivät kantaneet gepsiä, joten selostus ei ota kantaa heidän osuudesta seuraaviin tapahtumiin: Ryhmä harjasi yhdessä alkutaipaleen Kotavuoren pimeälle puolelle. Ensimmäisen peliliikkeen teki Jaakko joka tutustui lähemmin kartan ainoaan suovitelikköön kolmosen tanhuvilla. Onni onnettomuudessa käsi kädessä edennyt pääryhmä kampesi ohi nelosesta ja Jaakollekin kaikki oli taas mahdollista! RTM:n erikoinen oli tällä kertaa ymmyrkäinen tiekierto, kunhan vain äkkäsi piilopolun kartalta. Olisihan sitä suoraankin ehtinyt, mutta se oli vaikeaa! Niinpä suorijat, lajin entiset maestrot mukaan lukien, jäivät nuohoamaan rastin pohjoispuolista rinnettä. Kiertäjillä oli täten tuhannen bitcoinin paikka karata vaan miten meni? Mersu kiipesi väärälle hajonnalle, Teemulla petti hermo kesken kierron, ja Heikki hukkasi oleellisesti karkumatkaansa noustessaan liikaa vitoselle. Näin ollen vitosella Teemu ja Heikki valmistautuivat kaksintaisteluun, joka ratkesi vasta Teemun kiemuroihin ysille. Haku oli siksi iso, että Jaakko ja Mersu ohittivat karttakontaktinsa lopullisesti menettäneen Teemun. Onnittelut Heikille eheästä juoksusta!

Supergubet olivat myös junioreiden näytöstä Vilho Hietalan päihittäessä loppukirissä Sauli Kovasen. Parhaat ikämiehet saapuivat seuraavaksi kun parkkimiehen tehtävistä huippu-urheilijaksi siirtynyt Seppo Särkkä pesi loppukirissä Juha Tolosen. Helpon elämän herra ja hidalgo oli Olli-Pekka Jalovaara.

Kisan jälkeen suut olivat pääosin messingillä ja kuhinaa riitti. Valitettavasti myös osumaa oli tullut useammalle – oli piikkilankaa, peukalon vääntymistä, verta kaikkialla! Myönnettäköön että kokonaisuutena retki oli varmastikin raju, nousua oli paljon ja maastopohja oli monessa kohtaa kivinen jopa poluilla. Vaan minkäs teet. Onneksi kukaan ei tiettävästi loukkaantunut pahemmin.

Runollisen liikuttuneena häipyi kurkoväki samaan pimeytyyn kuin mistä äkisti saapuivatkin. Ja samaan aikaan Kaunisharjun väki jatkoi eloaan kaikesta autuaan tietämättöminä. Mitä nyt muutamat olohuoneet kokivat äkillisen kirkkauden kesken Emmerdalen.

Terveisin RTM

PS. Moni löysi ja jäi miettimään mystisen suuaukon salaisuutta syvällä Kaunisharjun pimeällä puolella. Mikä se on sinun mielestäsi? Ehdota kommenttiketjuun!

Kurkojen kurkot keskellä voittaja Topi Syrjäläinen, oikealla toiseksi kipittänyt Arttu Syrjäläinen ja vasemmalla kolmanneksi sijoittautunut Mikko Eeerola.

Oikealla Gubberkurko Heikki Kettunen.

Parkkipekat


« Edellinen ... Seuraava »