KurkoCup 2021
09.12.2021 (6 kommenttia)FinaaliKurko finaalissa
Tulokset, väliajat, kartat, kuvia
Kipakan pakkasen virkistämä FinaaliKurko ei tarjonnut yllätyksiä kärjen osalta. Kurkoissa kaikki tällä kaudella osallistumansa osakilpailut voittanut Topi Syrjäläinen jatkoi valitsemallaan tiellä. Selkeä voitto oli tyylikäs lopetus kaudelle, maalissa mies tyytyi vain toteamaan, että olisihan tuossa voinut juosta pitempäänkin, oli sen verran mukavaa. Voittajan takana oli tasaisempaa, mutta mukavasti näyttivät vanhat kunnon perhosetkin porukkaa hajottaneen, toki viestihajonnoilla ryyditettynä. Muut kärkisijat menivät Vinski Maliselle ja Antti Anttoselle. Kurkottarissa Mersu kruunasi voitokkaan kautensa finaalinkin ykkössijalla. Marttiina Joensuu taipui tosin vain puolella minuutilla.
Veteraanisarjoissa Gubbejen vikkelin oli Marko Tölli, joka gubberadan tiukassa loppukiritaistossa kukisti Mersun sekunnin marginaalilla. Gubbejen kakkoseksi sekuntikamppailussa taipui Jaakko Penttinen. Jussi Hietala oli kolmas. Yhteiskilpailun voiton jo aiemmin varmistanut Heikki Kettunen otti tällä kertaa hylsyn. SuperGupeissa voittoon kiristi yhteiskilpailunkin voittanut Seppo Särkkä, 11 sekunnin erolla Juha Toloseen. Myös Helpossa Elämässä nähtiin sujuvia suorituksia, nopein oli Anne Virtanen.
Pakkasta Killerin takametsissä uhmasi kaikkiaan 83 arktista gladiaattoria. Radat olivat olosuhteisiin sopeutettuja ja hieman lyhennettyjä, mikä tuntui herättävän valtaosassa tyytyväistä hyrinää. Kurko-organisaatio palkitsi finaaliin uskaltautuneita maalissa glögitarjoilulla ja lisää lämpöä sai liikuntakeskus Buugin tarjoamissa saunoissa.
07.12.2021 (3 kommenttia)
Finaalikurko kunnioittaa perinteitä eli perhosten paluu
Niinhän siinä kävi, että tontut olivat liikkeellä ja kylvivät rasteja Killerin takamaastoon. Niistä muodostuikin aikamoinen rastihärdelli. Pakkanen tuntui vain villitsevän piirileikkejä rastipisteiden ympärillä, kun tontut aprikoivat, olisiko rastin paikka parempi kiven lounais- vaiko peräti itäpuolella.
Tonttu ja kivirasti
Pitihän siitä tonttujen aherruksen tuloksista Finaalikurkokin kasaan parsia. Vaan mitäpä moisesta saisi aikaan… Ratamestari kun on nostalgiaan taipuvainen, ajatus harhautui taas menneeseen. Tiesittekö muuten, että perimätietojen mukaan KurkoCup täyttää tänä vuonna pyöreät 30 vuotta? Finaalikurkossa kunnioitetaan tuota mittavaa taivalta ja tuodaan takaisin pieni palanen aikaa, jolloin ratamestarille oli kunniatehtävä juoksuttaa kisailijoilla samat rastivälit. Perhoset palaavat siis kurkoiluun osalle radoista. Moinen nostalgia sallittaneen näin itsenäisyyspäivänä, jolloin on laajemmassakin mitassa tapana muistella vanhoja taistoja. Mutta aika entinenhän ei koskaan enää palaa, eikä Finaalikurkokaan asetu kehityksen jarruksi, niinpä moderneja viestihajontojakin radoille mahtuu.
Finaalikurko ravistelee muutoinkin kurkokonseptia. Kurkossahan ei perinteisesti sääliä tunneta eikä armoa anneta, mutta tällä kertaa tapahtumaa on lähdetty rakentamaan peräti inhimillisistä lähtökohdista. Odotettavissa kun on melko arktisia olosuhteita. Parkkipaikka on isolla kentällä ja lähtö ja maali lähellä niitä. Matkat ovat totuttua lyhyemmät. Kurkoilijoita juoksutetaan melko pienellä alueella kangasmailla, tällä kertaa ei ryvetä suossa eikä rämmitä hakkuuraiskioilla. Polkuverkostostakin päästään nautiskelemaan, jos ei valmiista niin ainakin hajontaratkaisujen myötä toisten kurkoilijoiden tekemistä. Helppoa elämää passaa kokemattomankin yösuunnistajan tulla koluamaan, sillä se tukeutuu vahvasti polkuihin.
Jäätaidetta radan varrella
Kisa-alueella on muutamia hiihtokäyttöön pohjustettuja ja jo vähän hiihdeltyjäkin latu-uria. Radat on suunniteltu niin, että houkutus juosta niitä pitkin on melko vähäinen. Ylityksiä kuitenkin tulee, noudatetaan niissä asianmukaista varovaisuutta, kunnon kurkoilijahan aina väistää kiireistä hiihtäjää. Jos uraa reitinvalinnassa käytetään, pysytään nätisti reunassa, jossa usein kulkee jo valmiiksi tiiviiksi poljettu polkukin.
Tiivistetysti luvassa on siis suoranaista talvi-iloittelua lumisessa metsässä. Saattaapa maalissa odottaa glögitarjoilukin.
Kusiaispesän symboli on nykyään kolmio
Finaalin kunniaksi liikuntakeskus Buugi tarjoaa kurkoilijoille lämpöiset pukeutumis- ja peseytymistilat. Jopa saunakin saattaa olla käytössä. Pakkasessa kulutetun energian saa korvattua Buugin kahvilan antimilla.
Viralliset speksit:
Paikoitus Killerin raviradan parkkialueella.
Ilmoittautuminen ison parkkialueen koilliskulmassa, josta lähtöön lähdetään siirtymään ohjatusti klo 18, matkaa n. 400 m.
Maalista parkeille matkaa n. 250 m.
Matkat, mittakaavat ja rastit sarjoittain:
Kurkot 5,0 km, 1:10000, 17 rastia
Gubet 4,2 km, 1:7500, 14 rastia
SuperGubet 3,2 km, 1:7500, 11 rastia
Helppo Elämä 1,9 km 1:7500, 7 rastia
Omat karttamuovit mukaan, koko A4.
05.12.2021 (0 kommenttia)
Viimeistä voitelua vaille valmis
Pakkanen paukkuu ja KurkoCup 2021:n arkku on viimeistä naulaa vaille valmis. Kausi on ollut jälleen antoisa. Topi uusii vakuuttavasti viimevuotisen kokonaisvoittonsa kurkoissa samoin kuin Simo nassikoissa, Seppo S. kaappaa taas vakuuttavalla sarjalla supergubbepokaalin itselleen. Merjan ja Heikin sairastelut ovat jättäneet vielä pienen sauman kilpakumppaneille. Marttiinalla on paikka kaapata kurkottarien pysti, ja Joneksellakin häviävän pieni kosketus gubbekannuun.
Kurko-organisaatio meinasi jo nostaa kädet pystyyn pakkasen edessä. Tontut kävivät kuitenkin viemässä yhden rastin jonnekin Killerin takamaastoihin. Maanantai näyttää, pärjätäänkö sillä vai viedäänkö pari lisää. Käytössä on taas uusi kartta arvokisamaastosta, pitäkäähän akut latingissa. Tarkempia speksejä lähempänä kisaa.
« Edellinen ... Seuraava »