RaudanKurko II taivuteltu
Tulokset, väliajat, kartat, gps-seuranta, seurannan rerun, muiden rerun.
Pisteissä uusi Ulkopuoliset sarja mihin dumpattu kaikki Gubbe ja SuperGubbe radoilla juoksevat jotka eivät niihin vielä ikänsä puolesta mahdu.
Kurkokausi avattu
Kurkokausi 2021 avattiin torstai-iltana RaudanKurko II:n merkeissä ja kurkoilemassa oli myös suunnistajia aivan maailman ja Suomen huipulta.
Alkusyksyn Kurko- kuninkaaksi navigoi Topi Syrjäläinen selvällä erolla muihin. Ykkösprinssiksi pinnisti Mikko Eerola perässään reilun minuutin päässä Lari Takanen. Kurkotar- kruunun Raudanriutalta nappasi isoista pummikoukeroista huolimatta Veera Klemettinen perintöprinsessoinaan noin minuutin Veeran perässä Janina Donner ja Tereza Janosikova. Gubbe- radalta Heikki Kettunen sai päähänsä sotilaskypärän tuikkaakin tiukemmassa loppukiritaistelussa, josta herrasmiesmäisyys oli poissa: Veera syrjittiin neljänneksi. Kahden sekunnin päähän Heikistä pääsivät samalla ajalla Jouni Kahelin ja Vesa Klemettinen. Superviitan otti harteilleen täysin suvereenisti Heikki Kekoni ja viittaa kannattelemaan ylsivät Jaakko Lahti ja Seppo Rantapuska.
Maastoon kirmasi 110 innokasta, pimeää pelkäämätöntä kurkoilijaa. Tapahtumaa juhlisti hieno suunnistussää: koko päivän jatkunut tuuli ja tihkusade ja sateen uhka. Varsinaista sadetta ei kuitenkaan saatu edes illalla kisan aikaan mutta maasto oli toki märänkostea.
Lukuisista inhottavistakin lähtöjärjestelyvariaatioista toteutui lopulta pehmoin, hieman varioitu perinteinen yhteislähtö mutta jo heti polulla K- pisteelle pantiin kurkoilijat "ahtaalle". Kivilouhimon laakean kallion päältä tapahtunut hajautettu yhteislähtö vaikutti toimineen kuitenkin hyvin.
Kommenteista päätellen kurkoilu-urakka kokonaisuudessaan oli kaikille helpompaa kuin Pasille vuonna 2008. Joillekin maasto oli liian rytöinen, toiset taas kehuivat maastoa mainioksi.
Kurkot ja Gubbet kirmasivat ensin Kinkovuoren suuntaan itälenkille, jonka reitti oli sarjoilla lähes identtinen. Idässä maisteltiin kurkoilulle sopivaa harvennusrytöä rastiväleillä 3-4-5 ja perään KinkyKurkon hieman kivisiä kalliomaastoja. Lenkki sujui yhteisrastien ja hajontojen vuorottelulla. Itäisimmillä osilla kukoilijat tekivät yllättäviä koukkuja ja ratamestarin hämmästyttäneitä reitinvalintoja. Paluuseen ratamestari oli sijoittanut kummallekin sarjalle oman pidemmän rastivälin eikä optimaalisen reitin valinta liene ollut ihan helppo. Vaihtoehtoja oli tarjolla useita ja kaikilla oli omat hankaluutensa.
Raudanriutalle palattua Kurkot ja Gubbet suuntasivat pohjoisen lenkille, Kurkot Gubbeja pidemmälle. Täällä päästiin jo mainioon suunnistusmaastopohjaan.
Pohjoisessa Kurkoilla oli yksi hajontarasti, jonka jälkeen paluussa kiepautettiin viiden rastin putki, joka päättyi etelässä pidemmän rastivälin päässä viimeiseen hajontaan. Kiepautuksessa rastien löytyminen näytti olleen työlästä: haittasiko kanssakilpailijoiden valot vai jonon(?) kärjen suunnistamattomuus? Loput kolme rastiväliä ja maaliintulo kipitettiin miellyttävässä, sopivan peitteisessä metsämaastossa, jossa kurkoja ja kaikkia muitakin häiritsi suunnattomasti karttaan kokonaan merkitsemätön tai vain pieneltä osalta merkitty erittäin vahva koneura.
Gubbe- joukolle idässä alkanut kuuden rastin putki päättyi pohjoiskierroksen jälkeen etelässä kahteen peräkkäiseen hajontaan ja loppukiepaus tehtiin etelän miellyttävässä metsässä, jossa kaksoiskivirastin löytyminen vaati kartasta puuttuvan koneuran vuoksi tarkkuutta ja keskittymistä.
SuperGubbe- radalla suunnattiin heti lähdöstä pohjoislenkille, joka reitiltään oli sama kuin Kurkoilla. Ratamestari luuli tarjoavansa ykkösrastilla jonotuksessa historiaa ja nostalgiaa sekä yritti tempulla myös koetella kurkoilijan pinnaa. Aloitus tehtiin vanhoja muistellen "kuin silloin ennen": alussa oli lyhyt, yllätyksetön ykkösväli eikä hajontaa! No, kuulopuheiden mukaan ratamestari epäonnistui aikomuksessaan pahoin, sillä mitään jonoa ei ykköselle syntynyt! Pohjoisesta suunnattiin syvään etelään ja kahden peräkkäisen hajonnan aloittama loppulenkki oli sama kuin Gubbe- sarjalla. Kaksoiskivirastin löytymistä helpotti rastin kohdalle karttaa merkitty koneuran "ässämutka"- pätkä.
Helppo elämä suuntasi SG:n kanssa samalle ykköselle mutta lähti sitten kiertämään mastonmäelle itärinteen kautta ikään kuin muita ratoja vastakarvaan. Maston läheltä tultiin etelään metsäalueen keskustan rasteille ja edelleen idän kautta maaliin länteen. HE:n kartassa etelän reitillä oli kokonaan kuvattuna uusi, vahva koneura, mikä helpotti kaksoiskivirastin etsintää. Kurkojen kartasta ura oli poistettu, Gubbe- ja SuperG- kartoista uraa oli suunnistajien kiusaksi pätkitty vähän niin ja näin. HE:n maalissa yksi tyytyväisistä oli Jaakko Raento. Jaakko on osallistunut kurkoiluun katkeamattomasti kaikilla Kurkokausilla ja taas tuli hyväksytty suoritus uudelle kaudelle!
Maalissa kurkoilijoilta kuultiin pääsääntöisesti positiivista palautetta. Radat olivat hyvää kurko- laatua, vaativat mutta ei liiaksi.
Kurkosarjassa huiput painelivat reilusti alle ratamestarin arvioiman ihanneajan, Gubbe-sarjassa ihanneaika ylitettiin jonkin verran mutta SuperGubbe-Kekoni paineli aivan hurjaa omaa vauhtiaan - 10 min alle arvioidun ihanneajan. Seuraava kisailija olikin sitten noin ihanneajassa.
Viimeinenkin kurkoilija oli maalissa jo n. klo 21:15. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Järjestäjät kiittävät kurkokansaa osallistumisesta ja toivottavat hyvää matkaa seuraavaan kurkoiluun, joka on HeinäKurko 2020! Tuleekohan siitä matka menneisyyteen?
7 kommenttia.
Kenen sormia paleltaa?
Louhosparkista löytyi villasormikasnyssäkkä!
Kaikelle, mikä on kartalla, tulee löytyä vastaavuus maastosta mutta kaikkia maastokohteita ei tarvitse karttaan suinkaan merkitä - erityisesti kurkoiluhengessä!
Paasivuorentieltä louhosparkin kohdalta löytyi näppylähanskapari.
Rystypuolella mm. teksti GUIDE. Tunteeko joku omakseen?
Kirjoita kommentti
Pakolliset kentät on merkitty *.