Finaalikurko kunnioittaa perinteitä eli perhosten paluu
Niinhän siinä kävi, että tontut olivat liikkeellä ja kylvivät rasteja Killerin takamaastoon. Niistä muodostuikin aikamoinen rastihärdelli. Pakkanen tuntui vain villitsevän piirileikkejä rastipisteiden ympärillä, kun tontut aprikoivat, olisiko rastin paikka parempi kiven lounais- vaiko peräti itäpuolella.
Tonttu ja kivirasti
Pitihän siitä tonttujen aherruksen tuloksista Finaalikurkokin kasaan parsia. Vaan mitäpä moisesta saisi aikaan… Ratamestari kun on nostalgiaan taipuvainen, ajatus harhautui taas menneeseen. Tiesittekö muuten, että perimätietojen mukaan KurkoCup täyttää tänä vuonna pyöreät 30 vuotta? Finaalikurkossa kunnioitetaan tuota mittavaa taivalta ja tuodaan takaisin pieni palanen aikaa, jolloin ratamestarille oli kunniatehtävä juoksuttaa kisailijoilla samat rastivälit. Perhoset palaavat siis kurkoiluun osalle radoista. Moinen nostalgia sallittaneen näin itsenäisyyspäivänä, jolloin on laajemmassakin mitassa tapana muistella vanhoja taistoja. Mutta aika entinenhän ei koskaan enää palaa, eikä Finaalikurkokaan asetu kehityksen jarruksi, niinpä moderneja viestihajontojakin radoille mahtuu.
Finaalikurko ravistelee muutoinkin kurkokonseptia. Kurkossahan ei perinteisesti sääliä tunneta eikä armoa anneta, mutta tällä kertaa tapahtumaa on lähdetty rakentamaan peräti inhimillisistä lähtökohdista. Odotettavissa kun on melko arktisia olosuhteita. Parkkipaikka on isolla kentällä ja lähtö ja maali lähellä niitä. Matkat ovat totuttua lyhyemmät. Kurkoilijoita juoksutetaan melko pienellä alueella kangasmailla, tällä kertaa ei ryvetä suossa eikä rämmitä hakkuuraiskioilla. Polkuverkostostakin päästään nautiskelemaan, jos ei valmiista niin ainakin hajontaratkaisujen myötä toisten kurkoilijoiden tekemistä. Helppoa elämää passaa kokemattomankin yösuunnistajan tulla koluamaan, sillä se tukeutuu vahvasti polkuihin.
Jäätaidetta radan varrella
Kisa-alueella on muutamia hiihtokäyttöön pohjustettuja ja jo vähän hiihdeltyjäkin latu-uria. Radat on suunniteltu niin, että houkutus juosta niitä pitkin on melko vähäinen. Ylityksiä kuitenkin tulee, noudatetaan niissä asianmukaista varovaisuutta, kunnon kurkoilijahan aina väistää kiireistä hiihtäjää. Jos uraa reitinvalinnassa käytetään, pysytään nätisti reunassa, jossa usein kulkee jo valmiiksi tiiviiksi poljettu polkukin.
Tiivistetysti luvassa on siis suoranaista talvi-iloittelua lumisessa metsässä. Saattaapa maalissa odottaa glögitarjoilukin.
Kusiaispesän symboli on nykyään kolmio
Finaalin kunniaksi liikuntakeskus Buugi tarjoaa kurkoilijoille lämpöiset pukeutumis- ja peseytymistilat. Jopa saunakin saattaa olla käytössä. Pakkasessa kulutetun energian saa korvattua Buugin kahvilan antimilla.
Viralliset speksit:
Paikoitus Killerin raviradan parkkialueella.
Ilmoittautuminen ison parkkialueen koilliskulmassa, josta lähtöön lähdetään siirtymään ohjatusti klo 18, matkaa n. 400 m.
Maalista parkeille matkaa n. 250 m.
Matkat, mittakaavat ja rastit sarjoittain:
Kurkot 5,0 km, 1:10000, 17 rastia
Gubet 4,2 km, 1:7500, 14 rastia
SuperGubet 3,2 km, 1:7500, 11 rastia
Helppo Elämä 1,9 km 1:7500, 7 rastia
Omat karttamuovit mukaan, koko A4.
3 kommenttia.
Kirjoita kommentti
Pakolliset kentät on merkitty *.