HisuKurko - Finaali
Tapahtuman ajankohta:
14.12.2023 (9 kommenttia)
HisuKurko suksittu
Kuten osallistujat havaitsivat olivat järjestäjät onnistuneet ulkoistamaan finaalikurkon älyllisiä ratkaisuja vaativat työvaiheet tekoälylle vaihtelevalla menestyksellä ja pääsivät siten paremmin keskittymään omiin vahvuusalueisiinsa:
Kun Jyväskylän Aittovuoren metsä verhoutui talven ensilumeen, se ei ainoastaan peittänyt maata, vaan loi valkoisen näyttämön, jossa Kurko Cupin finaali saisi arvoisensa loppuhuipennuksen. Tässä metsässä, missä kuuset kumartelivat lumen painosta ja talvi tuoksui voimakkaana, 78 suunnistajan joukko kokoontui. He olivat kuin eri tarinoiden sankareita, kukin omaa kohtaloaan etsimässä.
Kilpailun alkaessa oli kuin metsä olisi hengittänyt syvään, odottaen sitä hetkeä, kun ensimmäiset askeleet rikkoisivat lumisen hiljaisuuden. Suunnistajien edessä oli valinta: hiihtäisivätkö he suksilla, nauttien niiden liukkaudesta ja vauhdista, vai valitsisivatko he juoksukenkien tarjoaman vapauden? Suurin osa valitsi jälkimmäisen, antautuen juoksun rytmille ja metsän sykkeelle.
Kurko 6.6 km - Kertomus Metsän Nopeimmasta: Kurko 6.6 km -sarjan voittaja, Tuukka Senttula S-JKL:stä, oli kuin metsän nopein eläin. Hänen jalkansa tuskin koskettivat lunta, kun hän liikkui läpi metsän, valiten polkuja, jotka olivat piilossa muilta silmiltä. Hän oli kuin metsän henki, joka osasi lukea maaston salat. Antti Anttonen ja Samuli Peltola, molemmat JRV:stä, olivat kuin hänen varjonsa, seuraten häntä, mutta aina askeleen verran jäljessä.
Gubbe 4.8 km - Sarjan Kärki ja Kurkottaret:
Gubbe-sarjassa Heikki Kettunen VaajTe:stä oli kuin vanha metsänkävijä, joka tunsi jokaisen polun ja puun. Hän valitsi reittejä, jotka olivat täynnä kokemuksen viisautta ja jäljettömiä askelia. Mutta todelliset tähdet tässä sarjassa olivat Kurkottaret, Kati Korhonen, Kaisa Klemettinen ja Laura Ketonen, jotka liikkuivat lumessa kuin talven haltiattaret, osoittaen, että heidän askeleensa ovat yhtä kevyet ja varmat kuin metsän omien olentojen.
SuperGubbe 3.4 km - Äärimmäisen Kilpailun Tarina: SuperGubbe 3.4 km -sarjassa Pekka Noponen oli kuin talviyön kertomus, joka kulkisi suusta suuhun. Hän liikkui nopeasti ja varmasti, valiten reittejä, jotka olivat kuin suunniteltu juuri hänelle. Viljami Laitinen ja Raimo Itkonen, molemmat taitavia suunnistajia, eivät jääneet paljoa jälkeen, mutta Noposen nopeus oli kuin salama pimeässä yössä.
HelppoElämä 2.4 km - Kestävyyden ja Viisauden Voitto: HelppoElämä 2.4 km -sarjassa Juhani Heikkinen Rasti E4:stä liikkui kuin metsän vanha viisas. Hän valitsi reittejä, jotka olivat sekä turvallisia että nopeita, ja hänen askeleensa olivat kuin tarinan opetus. Pilvi Sormunen ja Mikael Etula, molemmat taidokkaita suunnistajia, seurasivat häntä, oppien jokaisella askeleella jotain uutta.
Kun kilpailu päättyi ja suklaat jaettiin, ilo ja yhteisöllisyys täyttivät metsän. Tämä finaali ei ollut vain kilpailu, vaan se oli kuin runo, joka kirjoitettiin lumelle ja pimeyteen. Se oli kertomus ihmisen ja luonnon yhteisestä tanssista, jossa jokainen askel on osa suurempaa tarinaa. Ja kun kilpailijat lähtivät metsästä, he tiesivät, että ensi vuonna KurkoCup palaisi, tuoden uusia tarinoita, uusia haasteita ja uusia mahdollisuuksia kirjoittaa omat tarinansa pimeään metsään.
11.12.2023 (6 kommenttia)
HisuKurko - Finaali
Konsta Pylkkänen, tuo Kainuun korpien kasvatti, hiihtäjä suurella sydämellä ja mielenlaadultaan aivan kuin Veikko Huovisen kirjojen sankari, heräsi aikaisin, kun kukonlaulu vielä kaikui ja aamun ensimmäiset säteet hiipivät sisään hänen vaatimattomasta mökistään. Tänään hän aloittaisi matkansa Jyväskylän Kurko Cupin finaaliin, seikkailuun, joka houkutteli häntä kuin kevään ensimmäinen leskenlehti.
Konstan suksensa, nuo vanhat, kunniakkaat puusuksensa, olivat kuin uskollisia ystäviä, jotka kertoivat tarinaa jokaisesta niiden kanssa hiihdetystä matkasta. Ne oli valmistettu paikallisen metsän parhaasta puusta, ja niiden pinta oli vuosien myötä saanut syvän, tumman sävyn, kuin olisivat ne imeneet itseensä Kainuun metsien salaisuudet. Siteet olivat yksinkertaiset mutta luotettavat, ja suksenpohjat olivat voideltu taidolla, joka oli peritty isältä pojalle, sukupolvien saatossa.
Kun Konsta oli valmis, hän nosti suksensa olalleen ja lähti matkaan. Matkalla hän kohtasi monenlaisia ihmisiä, jakoi heille tarinoita suksistaan ja kuuli heidän omansa. Hän sai matkallaan kyydin eräältä vanhalta metsästäjältä, joka kertoi hänelle metsän salaisuuksista ja opetti, miten jäniksen voi pyydystää paljain käsin. Konsta, aina oppimishaluinen, kuunteli tarkkaavaisesti ja päätti kokeilla oppeja käytännössä.
Kun nälkä yllätti hänet keskellä metsää, Konsta muisti metsästäjän neuvot. Hän hiipi hiljaa, seuraten jäniksen jälkiä lumessa, kunnes löysi eläimen syömässä pensaan alla. Konsta liikkui niin hiljaa kuin vain metsän asukas voi, ja pian hän oli tarpeeksi lähellä. Yllättäen hän hyppäsi esiin ja pyydysti jäniksen paljain käsin, aivan kuten oli oppinut. Hän valmisti saaliinsa nuotiolla ja söi hyvällä ruokahalulla, tuntien itsensä yhdeksi metsän omista.
Jatkettuaan matkaansa Konsta kohtasi uusia haasteita. Hän joutui ylittämään leveän joen, jossa ei ollut siltaa. Konsta rakensi itse tilapäisen sillan käyttäen löytämiään oksia ja köysiä, osoittaen nokkeluuttaan ja kekseliäisyyttään. Tämä juonenkäänne ei ainoastaan testannut hänen fyysisiä taitojaan, vaan myös hänen kykyään sopeutua yllättäviin tilanteisiin.
Kun Konsta saapui Jyväskylään, hän huomasi, että siellä ei ollutkaan lunta. Kurko Cupin finaali olikin kesäinen tapahtuma, ja hänen rakkaat puusuksensa olivat täysin tarpeettomat. Konsta ei kuitenkaan hätkähtänyt, vaan otti tilanteen huumorilla. Hän osallistui kilpailuun suksineen, herättäen ihastusta ja naurua yleisössä. Hänestä tuli päivän sensaatio, mies, joka toi talven keskelle kesää.
Vaikka Konsta ei voittanut kilpailua, hän voitti jotain paljon tärkeämpää: hän voitti yleisön sydämet ja sai uusia ystäviä. Hänen matkansa oli ollut täynnä yllätyksiä, mutta hän oli kohdannut ne kaikki rohkeasti ja hymyillen. Hän palasi kotiin rikkaampana kokemuksista, tarinoista ja elämänmakuisista seikkailuista. Hänen vanhat puusuksensa, jotka olivat nyt osa hänen tarinaansa, olivat todistaneet, että elämä on täynnä yllättäviä käänteitä ja että todellinen voittaja ei ole se, joka saavuttaa maaliviivan ensimmäisenä, vaan se, joka nauttii jokaisesta matkan hetkestä.
Kokoontuminen ja pysäköinti Halssilan Hiihtomaassa.
Yhteislähtö klo 18:30. Kunnostetut ladut merkitty karttaan kielletyksi alueeksi ja niillä kulkeminen jalkaisin on kielletty.
Matkat
Helppo Elämä 2,4km (ei hajontaa)
SuperGubbe 3,4km
Gubet 4.8km
Kurkot 6,6km
Kartta A4, 1:7500.
Tule paikalle omana itsenäsi ja ota mukaan oma karttamuovi tai hiihtohimon yllättäessä karttateline.
Paikalla myös Suunnistajan Kauppa, josta ehtii vielä hankkia täydennykset finaalin vartusteisiin tai pukinkonttiin.
Vanha kartta
Kuvia kilpailumaastosta
Jälkispekulaatiot voi suorittaa maalialueen grillikodan lämmössä. Pyydystä omat jäniksesi tai ota omat makkarat mukaan.