KurkoCup 2024 paketissa
KurkoCup-kausi paketoitiin tyylikkään kurkomaisesti Ruotsinperän haastavassa finaalissa Suunnan Venlojen tiimin osaavissa käsissä. Kauden kymmenessä osakilpailussa nähtiin 418 kurkoilijaa ja kirjattiin yhteensä 1310 suoritusta. Kurko-organisaatio kiittää kaikkia tapahtumiin tai niiden järjestelyihin osallistuneita! Kauden aikana nähtiin taas upeita suorituksia, huikeita taisteluita ja yllättäviäkin eksymisiä. Kauden erikoisuuksiin lukeutui myös hieno luminen Riuttakurko Jämsässä, jossa Kurko-sarjan lähtöviivalle ei saapunut yhtään osallistujaa. Lienee ensimmäinen kerta koko KurkoCupin pitkässä historiassa. Onneksi muut sarjat paikkasivat, ja jo seuraavalla viikolla lumien huvetessa kurkotkin palasivat vähän hätäisesti rakennetuista talvipesistään takaisin jalon harrastuksen pariin.
Kurkoissa yhteiskilpailun voiton kuittasi selvällä erolla muihin Tuukka Senttula, saaden podiumille seuraa Akseli Virtasesta sekä Pauli Leinosesta, joka jäi Akselista vain kolme pistettä. Kurkottarissa niin ikään selvä ykkönen oli Veera Klemettinen, toisena sisko Kaisa ja kärkikolmikon täydensi Liisa Peltonen. Nassikoissa erottui selvä kärkipari, joista Sauli Kovanen onnistui finaalissa puolustamaan johtoaan finaalin voittajaa Nuutti Hietalaa vastaan. Kolmanneksi ylsi Eemil Penttinen. Gubeissa Marko Töllin vahva ote säilyi koko sarjan, toiseksi ennätti Jouni Kahelin ja kolmossija meni Jussi Virkajärvelle. SuperGubeissa käytiin tiukka taistelu kokonaisvoitosta. Harri Mehto kairasi lopulta työvoiton, finaalin voittaja Heikki Kekoni jäi vain pisteen päähän. Kenttä kääntyi finaalissa, kun Rami Itkonen ei ollut puolustamassa johtoaan ja jäi yhteispisteissä kolmanneksi.
Kurko-organisaatio pahoittelee, että ei ehtinyt finaalin kisapaikalle perinteiseen tyyliin himoittuja kiertopalkintopystejä jakamaan yösuunnistuksenkin ohittaneiden force majeurien vuoksi. Mutta ei hätää, pystit jaetaan juhlallisessa seremoniassa ensi vuoden ensimmäisen osakilpailun yhteydessä. Sillä siellähän me kaikki taas tapaamme, eikö totta?
1 kommenttia.
Mikä voisi olla parempaa tekemistä syksyisessä pimeässä, kylmässä ja ehkä sateisessakin metsän siimeksessä kuin kurkoilu. Tärkeintä on että miehistö (ja kalusto) liikkuu. Suuntakin saa olla joskus oikea.
Hyviä vuoden jatkoja ja kiitoksia!
Kirjoita kommentti
Pakolliset kentät on merkitty *.