HalloweenKurko haamuiltu
Online-tulokset (ei viralliset!), livelox, kartat, GPS-seuranta.
Kuusimäen rinteillä nähtiin Halloweeniltana 135 reipasta suunnistajaa - lämmin kiitos kaikille rakkaudella järjestettyyn tapahtumaamme osallistuneille! Myös sää, hieman kurjista ennusteista huolimatta, suosi suunnistajia.
Ensimmäisenä asiana järjestäjä haluaa kiittää upeasta panostuksesta teeman mukaiseen pukeutumiseen. Ilmoittautumisteltalle marssi illan aikana kymmeniä upeisiin asuihin pukeutuneita suunnistajia. Pukukilpailun voittajan valinta oli niin vaikea, että päätimme palkita kolme pukua - vaikka aivan jokainen Halloweenasussa saapunut olisi todellakin ansainnut palkinnon!
Pukukilpailun kolme voittajaa ja perustelut:
1. Anssi Pannula - Batman. Nyt oli nopee! Upean virtaviivainen, loppuun asti huoliteltu asu. Suunnistusasuna erittäin toimivan oloinen, miksei normipäivänäkin?
2. Tuulia Jussinmäki ja Tuukka Senttula - Jokeri ja Harley Quinn. Loistava panostus yhdessä pukeutumiseen ja upeat kasvomaalaukset.
3. Maaret Rantanen - Kurpitsa? Kai. Joka tapauksessa reilusti hilavitkutinta, ja yösuunnistusradan suorittaminen aurinkolasit silmillä oli kerrassaan häikäisevä suoritus!
Muista puvuista täytynee mainita vielä ainakin Sisar Marjan upea nunna-asu, Kimmo Kaarion tatuoitu Tarzan sekä Äänekosken Sarjakuvaseuran klassinen seura-asu. Myös kaikki arkisemmin pukeutuneet suunnistajat ansaitsevat suuren kiitoksen tapahtumaamme osallistumisesta - jokainen teistä oli mukana mahdollistamassa tätä upeaa iltaa. Kiitos myös Veskulle ja Tapiolle avusta kiireisen illan aikana. Vaikka treeniarjessa mielessä päällimmäisenä ovat usein tulokset ja kilometrivauhdit, saavat nämä illat muistamaan, että aihetta kiitollisuuteen löytyy kyllä silloinkin kun itse urheilu ei mene ihan putkeen. Eikä tämä hieno suunnistusyhteisö todellakaan ole kiitollisuudenaiheista pienin.
Sitten herkistelyt sikseen ja itse KurkoCupin Halloweenosakilpailun tuloksiin. Kurkon voitto meni tällä kertaa leijonan lailla kirmanneelle Pauli Leinoselle. Toisena maaliin kurkoilijoista tuli Jokerinakin nykyisin tunnettu Tuukka Senttula ja kolmantena vain seitsemän sekunnin erolla maalipukille pääsi Akseli Virtanen.
Gubbe-radalla parhaimman ajan juoksi luolanaisen vaistoilla suunnistanut Veera Klemettinen, joka näin ollen voitti Kurkottarien sarjan. Gubeista nopein oli Petri Saari noin minuutin erolla Veeraan.
SuperGubessa radalta kiirehti pois ensimmäisenä Seppo Särkkä ja HelponElämän kärjessä maaliin lensivät lähes yhtä aikaa nuorempi Batman Veikko Wannas sekä pelottavan klovnin roolissa esiintynyt Ohto Karjalainen.
Kaikki kurkoilijat löysivät tiensä maaliin vaikka metsässä olikin havaittavissa reilusti paranormaalia aktiivisuutta. Eräältä kurkoilijalta ennätti räyhänhenki ryöstämään kartan kesken suunnistuksen, mutta kurkoilija onneksi löysi tielle ja sitä pitkin kurkokeskukseen. Henki kävi kiinni myös saman suunnistajan lamppuun. Tapahtuman valokuvaajan repusta se vei pipon, jonka kuitenkin epäsopivana jätti tien varteen lojumaan. Veipä se yhden osallistujan akkuliivin soljenkin. Rastin 60 ympärillä useampi suunnistaja tipahti hetkeksi kartalta kuin Bermudan kolmiossa konsanaan. Metsästä löytyi jälkikäteen todisteita myös siitä, että joku on tosissaan säikähtänyt HalloweenKurkon aikana. Tarina ei kerro, oliko syynä kohtalokkaalle säikähdykselle henkiolento vai megapummi. Kuvatodiste aiheesta alla.
Vielä kerran kiitos kaikille ja ensi viikolla ollaan sitten vieläkin railakkaammissa tunnelmissa järjestyksessään kuudennen KortsuKurkon merkeissä! Meidän osaltamme katsellaan, että jospa ensi vuonna jotain uutta, jossain, joskus, ehkä ;) Siihen saakka toivotamme kaikille liukkaita hiihtokilometrejä ja mukavaa joulunodotusta.
Yt. Maria-Nasu ja Lauri-noita-akka
6 kommenttia.
Ja minä Jämsän monilahjakkuus suunnistukseen pystyn kyllä menemään viivaapitkin rastille ja seuraavan rastin suuntaa tarkistaessa aletaan miettimään ratkaisuja ongelmaan, että missäpäin on muuten se kartta...🤔😅
-M
Pimeä on laskeutunut, olen keskellä Muuramen kuusimäen metsää, jonne on kokoontunut joukko erikoisia kuntoihmeitä. Ilmoittautumisjonossa seuraan ilmeisesti Batmaniä. Viitta on näyttävä. Lähtöpaikalla kimaltaa kauas kolme kirkkaanpunaista tukkapehkoa koko joukon yläpuolella. Sanon jollekulle kanssasuunnistajalle, että kun väsymys alkaa painamaan loppupuolelle ja jos punaisia ilmestyksiä alkaa näkymään kuusien välissä, ei kannata epäillä omaa mielenterveyttä.
Hahmot ovat kuivia ja kovakuntoisennäköisiä. Batman on pysynyt kunnossa. Hakeudun ehkä vieläkin taemmaksi ennen lähtökajautusta.
Metsä on täynnä vilkkuvia valoja - mahtavaa! Ensimmäisten rastien aikana huomaan, että seuraan jostain syystä nunnaa. Näyttää, että hän tietää minne on menossa. Kanssasuunnistaja lausuu vierestä, että nunnan on helppo kun voi pyytää apuja ylhäältä. Ajellessani kotiin mietin, että miksi en ole koskaan pyytänyt apuja rastin löytämiseen, vaikka muutoin pyydänkin apuja moneen elämän haasteeseen? Ehkä suunnistuksessa on kuitenkin kyse rastin löytämisen prosessin oppimisesta, ei siitä, että vaan pääsisi helpolla? Täytyy haastaa itseään.
Nunna on hävinnyt jonnekin. Nyt täytyy pitää pakka kasassa. Eteen tulee polku. Takaa paahtaa kuivia kevytjalkaisia ohitse - ehkä kurkoja? Kaikki jatkavat polkua mielestäni liian pitkälle, valitsen oman reitin. Olen yksin - yösuunnistuksen kurkohetki. Luota kompassiin, luota omiin hajatelmiin. Toimii, kävelymies saa muutaman juoksijoista kiinni seuraavalla rastilla.
Viimeinen rasti edessä. Nallekarhu kaasuttaa ohi toistamiseen. Vauhti on kohdallaan. Kaikki saa arvoisensa päätöksen kun punapehko ilmestyy. Punainen peruukki on salainen ase, joka kertoo missä on viimeinen rasti.
Kiitos ratamestarittarelle, vapaaehtoisille järjestäjille ja suunta Jyväskylälle! Onko mitään parempaa, jota voi harrastaa pimessä kylmässä yössä Muuramen kuusimetsässä? Olihan mahtavaa 😅😁
Nautinnollinen Kurko maittavalla ylöspanolla. Reippaasti oli porukka intoutunut pukeutumisen saralla.
Kirjoita kommentti
Pakolliset kentät on merkitty *.