Siitä lähdetään, että tähän on tultu. KurkoCupissa oli tarjolla puuterilunta ja pitkää siivua - eikä lähtöviivalla ensimmäistäkään Kurkoa! Uutta sukupolvea todella tarvitaan nostamaan keskisuomalainen miessuunnistus takaisin valokeilaan.
Sen sijaan muissa sarjoissa riitti mukavasti säpinää. Osalla porukasta taisi reippaat hajonnat, reiteille syntynyt polku ja kartalta puuttuneet rastikoodit tehdä tepposet. Kurkotoimituksen vetäytyessä yöpuulle tulospalvelussa vielä ahkeroitiin tulosten kanssa. Hylkäyksiä taisikin tulla ennätysmäärä. Aika monelle yön sankarille tuli konkreettinen muistutus siitä, että paras baana ja edessä juoksevat kaverit eivät välttämättä leimaa omalla rastilla. Aika moni kertoi leimanneensa matkan varrella varmuuden vuoksi monella ylimääräiselläkin rastilla.
Tulosgeneraattorin jälkitarkastus oli tänään valitettavasti vallan manuaalimoodissa, mutta tulokset on nyt tarkastettu. Sen seurauksena pari suunnistajaa sai hyväksytyn tuloksen. Oliko heidät maalissa kirjattu väärälle radalla (ei mahdollista; oma kommentti) vai kävikö heillä leimattujen rastien osalta kertakaikkisen hieno munkki, se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
Kiitos kaikille Riuttakurkoon osallistuneille - ensi viikolla uutta matoa koukkuun!
Riuttavuori vaikenee.
6 kommenttia.
Jorma
kommentoi 21.11.2024, 23:38:09
Lumisuus tosiaan vei parhaan terän tämän kertaisesta jopa haastavasta maastosta. Koko viikko on hehkutettu Riuttavuorta - ja sitten lävähtää sen 15 cm lunta. Harmitus Tikun ja Takun pesäkammiossa on ollut suurta.
Mutta, mutta. Vaikkei koodeja ollutkaan, niin rastimääreet olivat - vieläpä oikeat sellaiset. Jos määre ja todellisuus eivät kohtaa, todennäköisesti ollaan väärällä rastipisteellä.
Gubbe
kommentoi 21.11.2024, 23:38:00
Tuohon kaikkien hyväksyntään liittyen. Olisikos se oikein niitä kohtaan jotka yrittivät metsässä jyrkänne rastilla ollessaan miettiä, että oma pistekumpare ei voi olla tämä, joten pitää jatkaa etsintää ja aikaa paloi. Verrattuna että olisi vaan leimannut ja jatkannut lumipolkua seuraavalle rastille jne. Toki haastavaa ja epävarmaa tuo oli maaliin saakka
K
kommentoi 21.11.2024, 23:32:33
Kyllä tuolla koodittomuudella oppisi suunnistamaan, jos enemmän moista harrastaisi. Tulisi seurattua karttaa enemmän ja höntyiltyä vähemmän. Selkeitä pisteitähän tuolla superissa ainakin oli (no okei, ykkösestä en ollut ollenkaan varma) ja hajontarasteillakin eroa ainakin sata metriä eli monta askelta ja jokunen korkeuskäyräkin. Siinä kolmoselle mennessä kanssasuunnistajalle tuli sanottuakin, että nyt kyllä jo tasaantuu rinne liikaa, mutta eikun vaan leimaus ja eteenpäin. Ei olisi kannattanut. Kiitokset järjestäjille, hyvin puri hajonnat ja kivaa oli! Ja hortoileva kurkocup-organisaattorikin saatiin lopulta kyytiin, kiitokset asianomaisille!
P
kommentoi 21.11.2024, 23:19:34
Koska kartalla ei ollut rastikoodeja, ehdotan, että kaikki tulokset hyväksytään. Ei millään voinut pimeässä ja lumisessa metsässä tietää oletko oikealla rastilla vai et. Joojoo tiedän, että pitäisi tietää, mutta jos et tiedä, niin et tiedä. Rock `n rollia viimeisellä rastilla oli hauska yllätys.
Jorma
kommentoi 21.11.2024, 23:01:06
Joskus käy näinkin - onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut.
Vähän Panun kanssa ennakkoon mietittiinkin, että moniko SG-ratojen suunnistaja imeytyy k-pisteeltä oikealle muun porukan vetämänä. Yksinäinen suunnistaja tuli vastaan, kun olin juuri virittänyt maalin paikoilleen. Manasi mennessään, että näinkin voi suunnistuskerran aloittaa. Täytyy sanoa, että pieni hymyn tapainen nousi kasvoille.
Rami
kommentoi 21.11.2024, 22:17:35
Tulipas siitä seikkailu. Kartta lähtiessä 180 astetta väärin päin ja väärälle puolelle tietä, guppejen mukana, oman kartan ulkopuolelle. Kivasti peilikuvamaisesti radatkin lähtivät. Eihän kaikki rastit oikein saumattomasti istuneet silmään, mutta pimeässä lumisessa maastossa saa kohteita mukavasti samaisteltua. Lopulta väistämättä tuntuu, että ei tästä oikein tule mitään, livahdanpa tielle ja sitä pitkin pois. Ja tietä aluksi väärään suuntaan. Sitten karu totuus alkaa paljastua, no menenpä tietä kuitenkin, pienellä riskillä, kyllä tämä sinne kaartaa. Hyvä lenkkihän siitä tuli, vähän turhan pitkä kuitenkin, ja huolta odottaville. Kiitokset sinulle kisapaikalta vastaantulija joka lainasit puhelinta, että saatoin keskeyttää etsintäoperaation, sekä järjestäjille huolehtimisesta. Episodista tuli mieleen juttu ruotsalaisessa Skogsport-lehdessä joskus 80-luvulla. Joku kertoi "min värsta bom" -palstalla kuinka oli yösuunnistuksessa juossut polkua huomaamattaan junaradan ali katse kartassa. Ei ensimmäiseen pariin tuntiin uskonut voivansa olla radan toisella puolella...
Kirjoita kommentti
Pakolliset kentät on merkitty *.