MiksiKurko
Tällä kertaan ollaankin elämää suurempien kysymysten ääressä. Miksi-kurkon tutkiva journalistipari Kärkk. & kumpp. pyrkii välttämään aihetta tyyliin ”emme vastaa, jos kysytään, emmekä vastaa, vaikka ei kysytä”. Ja jos kaikesta huolimatta olemme vastanneet johonkin, vetäydymme vastuusta ja pahoittelemme tapahtunutta.
Lähdetään asian vierestä. Lapsen ja nuoren ihmisen elämään kuuluu oleellisena osana erilaiset kyselykaudet ja jonkinlainen uhmaikä, jossa niitä rajoja haetaan. Nämä ovat kuitenkin älyllisen kehityksen kannalta tärkeitä elämänvaiheita eikä siinä mitään. Vähän vähemmän tiedostettu tosiasia on, että joskus tuo kyseleminen jää ns. päälle. Siitä ei pääsekään pois. Tätä esiintyy myös urheilijoilla eivätkä suunnistajat ole mikään poikkeus ts. hyvin tyypillisiä toteamusten kaltaisia kysymyksiä ovat esim.:
- miksi minä tästä menin
- miksi minä en tuota metsässä huomannut
- miksi maasto oli taas ihan skeidaa
- miksi kartoittaja kuvasi tämän näin
- miksi ratamestari laittoi rastin tuohon …
Onhan noita, variaatioita esiintyy – ja paljon. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että enää ei puhuta yksilön kehittymisestä mitään. Se on mitä on (tai Wiskarin sanoin: ”tässäkö tää oli”). Hienoa on kuitenkin se, että spekulaatioita saa aikaan jopa liki tyhjästä.
Mutta tosiaan, Miksi-kurko on siis isojen asioiden äärellä – varsinkin kun kurkorima on vedetty jo liki epärealistisen korkealle. Erityisesti upean mieskuoron esittämä maakuntalaulu on herkistänyt ”miehen kyyneliin”. Mistä lähteestä siis voisi vielä ammentaa jotakin uutta ja hienoa vai onko kaivo jo kuiva ja tyytyminen ihan perusmeininkiin.
Isosti kuitenkin mennään, jotta radat olisivat varmasti auki, kun h-hetki koittaa. Mikä on syy näin ultimaatille ratkaisulle, siihen emme osaa vastata – paniikki iski tai mopo lähti käsistä.
Maasto hienoa (niin kuin se aina on) ja useimmille jopa uusi tuttavuus. Hirvimiehiä uhmaten ratamestariparivaljakko on tässä loppusyksyn aikana toinen toistaan tukien ja lyhyin syöksyin edennyt mättäältä toiselle ja merkinnyt rastipisteitä sitä mukaan kuin niitä on vastaan tullut. Ja hirvimiesten kehotuksesta olimme pukeutuneet huomiota herättävän räikeästi, jotta meidät nähtäisiin paremmin. Nyt jälkeenpäin alkoi mietityttää, että mitähän he tuolla oikein tarkoittivat.
Lumitilanne on kuvien ottamisten jälkeen vain parantunut, mikä luultavasti havaitaan metsässä liikkuvien kurkoilijoiden lisääntyneenä ähinänä ja hien määränä; joku voi tästä jopa nauttia. Näin kurkokauden loppumetreillä voitaneen jo vähän puristaa mehuja suunnistajista ulos.
Karttapuolella emme ole hyväksi havaittua konseptia lähteneet muuttamaan vaan ihan ehkä jopa ajantasaisella perustuherruksella mennään. Tosin nyt olisi kyllä ollut hyvät saumat jopa muistisuunnistukseen, kun lunta on taivaalta jonkin verran tuprutellut.
Ratoihin olemme sen sijaan tehneet pientä jopa uniikin omaista säätöä, joista monet ehkä jälkeenpäin toteavat, että pitikö tämäkin kokea. No kyllä pitää, sillä tästä tullaan varmasti puhumaan pitkään, ellei sitten porukka äidy vallan tuppisuuksi suuren järkytyksen vuoksi ja lakkaa puhumasta kokonaan. Synkkä on kotimatka, jos näin ikävästi käy.
Kuvan ottohetkellä tapahtumapaikan läheisyydessä oli vielä pesumahdollisuus, mutta voipi olla, että aika on ajanut tuosta mahdollisuudesta ohi.
Ja tässä hieman speksejä:
- kurkot 6,85 km – gubet 5,37 km – superit 3,69 km – helppoelämä 2,05 km
- A4-kartat, 1:7500 kaikilla sarjoilla ja vieläpä karttamuoveissa
- kurkokeskus rakentuu näille huudeille (Village of Turkey, Turkiet by, Turkinkylä)
- startti 18.30 tai heti, kun kaikki ovat viivalla ja porukka lähtövalmiina.
Opastus alkaa jälkimmäisen liikenneympyrän jälkeen, kun 9-tien Jämsän liittymästä hurautetaan kohti Turkinkylää. Seuraava kyltti tulee vastaan n. 6,5 km ajomatkan jälkeen. Tuon jälkeen on vielä pari opastetta.
Jotta tunnelma kohoaisi jo ajomatkalla, niin kannattaa suosia kimppakyytejä, sillä paikoitustilaa on rajallisesti. Paikoituksessa noudatetaan pysäköinninohjaajien opastusta. Toiset joutuvat kävelemään kisakeskukseen hieman enemmän kuin toiset – pitkiä siivuja ei tule kenellekään.
Näillä saatesanoilla tervetuloa Miksi-kurkoon jonnekin sinne Turkinkylän takamaastoihin.
-Jorma ja Panu-
1 kommenttia.
Kirjoita kommentti
Pakolliset kentät on merkitty *.