ArtistiMaksaaKurko taiteiltu
Tulokset kaiveltu bittiviidakon ytimestä. Jos koet kokeneesi vääryyttä niin kommentoi ja korjaillaan.
GPS-seuranta, Livelox, Livelox (helppoelämä)
Kortepohjan vanhan kirjaston rikotut ikkunat loistivat kuin majakat, kun ArtistiMaksaaKurko valmistautui illan suureen esitykseen. Hän oli vuosia rakentanut uraansa kellareissa ja yökahviloissa, mutta tänään hän seisoi lavalla, jossa päätettiin kohtaloita.
Illan ohjelma oli värikkäämpi kuin neonvalaistu tivoli. Yleisön huulilla pyörivät neljä nimeä, jotka jokainen muisti vielä vuosienkin päästä.
Ensimmäisenä salin räjäytti A. Virtanen. Huhut hänen tuotantonsa rahoituksesta olivat kiertäneet koko päivän: kerrottiin, että kaikki oli maksettu isolla Tumen rahalla — ja tällä kertaa Tume ei ollut mikään mystinen mafioso vaan pieni latvialainen kylä, jonne Virtanen oli matkustanut tekemään harvinaisen onnistuneen kulttuuri- ja sponsorivaihdon. Koko kylä oli kuulemma kerännyt pesämunan, koska Virtasen demo oli tehnyt heihin vaikutuksen. Ja show oli niin mahtipontinen, että Virtanen vei ykkössijan varmana kuin mies, joka tiesi olevansa kotikylienkin ylpeydenaihe.
Toiseksi nousi P. Leinonen, joka oli ponnistanut Kortepohjan niukoista oloista. Hänen esityksensä oli kuin betoniviidakon elämänkerta: rehellinen, riisuttu ja täynnä tahtoa. Yleisö arvosti sitä, ja raati vielä enemmän.
Kolmannen sijan nappasi tubettaja O. Kaario, jonka visuaalinen show tuntui kuin villi kommenttiketju olisi loikannut ulos ruudusta ja saanut jalat alleen. Hän toi lavalle internetin kaaoksen ja teki siitä taidetta.
Mutta illan todellinen yllätys nähtiin väliaikanumeron aikana, kun lavalle nousi räppäri JuMi. Hän oli tunnettu siitä, että teki musiikkia vain silloin, kun inspiraatio iski — ja nyt se oli osunut. Hänen uusi biisinsä Puukaupan Aika yhdisti vanhan metsänraivaajan mentaliteetin moderniin jytisevään pohjaan. Se kertoi käsillä tekemisestä, työstä joka tuoksuu pihkalle, ja siitä, että jokaisessa tukissa on tarina, jos vain jaksaa kuunnella.
Yleisö sekosi.
Jumi ei kilpaillut.
Hän vain näytti, miten toimitaan, kun puukaupan aika koittaa.
Kun ilta lopulta päättyi, Maksaa Kurko seisoi lavan reunalla ja katseli tähtiä, jotka olivat tänä yönä syttyneet. Hän tiesi, että tämä oli vasta alku. Ja jossain taka-alalla kaikui vielä Jumin käheä ääni:
“Kun aika on oikee, puukauppa käy — ja tarinat kasvaa, ku metsäkin käy.”
24.11.2025 (9 kommenttia)
ArtistiMaksaaKurko: Kadonneiden sponsoreiden metsästys
Kortepohjan Suunnistajat olivat ennen opiskelijoita – nykyään he ovat vain elämäntapa. Kukaan ei enää lue tentteihin, mutta jokainen osaa lukea suunnistuskartan ja palautustölkin etikettiä yhtä hyvin. Homeesta ja huonosta sisäilmasta ei Kortepohjassa enää kärsitä, koska kaikki on jo uusittu: ihmiset, kämpät ja Rentukan naulakot. Kun ajatus syntyi, että Joutenjoen kartta toteutuu, Kortepohja heräsi kuin nälkäinen karhu keväthangilla.
Mutta jotain oli muuttunut. Suunta Jyväskylän väki – nuo paikalliset maastonkunkut – olivat kääntäneet kylkensä huippumaastolle. “Liian seksikäs”, he sanoivat. “Ei sovi kartalle.”
Kortepohjan väki vain nauroi ja suuntasi entistä syvemmälle siihen sammaleiseen rakkaudenlabyrinttiin, jota Keski-Suomen kansa kutsuu Joutenjoeksi. Tänä vuonna kortsuja eikä liukuvoidetta jaeta. Syntyvyys on ollut jo pitkään laskussa ja maasto itsessään tekee kaikki märäksi sukupuoleen ja suuntautumiseen katsomatta.
KortSu oli lähettänyt tukipyynnön myös Terälle. Rahaa ei kuulunut. Myöhemmin selvisi, että kiire ampumasuunnistuksen kanssa oli iskenyt. Terä oli vahingossa käyttänyt sponsoribudjetin ammuntoihin. “Laatua pitää tukea”, Terä oli todennut ja nyt savua riittää ainakin jälkipolville. Niinpä nimi piti paikkansa entistä paremmin. Artisti maksaa.
Mutta Kortepohjassa ei valitettu. JuMi räppäsi kannon päällä. Koomikko Vaismaa julisti, että jokainen, joka löytää maastosta oman kohtalonsa, saa sen pitää. Ja moni löysikin – toiset rakkauden, toiset kengättömän toverin ja yksi jopa puoliksi poltetun sikarin.
Aamun sarastaessa Joutenjoen metsät tuoksuivat kiimalle, hielle ja saavutuksille. Yksi viimeinen huuto kiiri Laajavuoren yli: “Kortepohja ei ehkä enää suunnistavia opiskelijoita tuota, mutta tarinoita kyllä!” Ja niin ArtistiMaksaaKurko 2025 jäi historiaan – tapahtumana, jossa Kurko(tara)ilu, Gubbeilu ja sponsorien puute yhdistyivät yhdeksi pyhäksi kolminaisuudeksi tasa-arvon nimissä.
T: Teko- ja muu äly
Tapahtumaohjeet
Opastus: https://maps.app.goo.gl/BXQZUK6eFXwvu8JZ6
Matkat: Kurkot, Gubet, Kurkottaret ja Nassikat 6,0-6,1 km (Kurkojen tavoiteaika 37 minuuttia), SuperGubet 3,7-3,8 km, Helppo Elämä 2,6 km (Todella helppo on tämä elämä).
Mittakaavat: Kurkot ja Kurkottaret 1:10000. Gubet, Superit ja Helppo 1:7500
Maasto: Tavanomaista todella paljon nopeampi ja hyväkulkuisempi keskisuomalaismaasto. Maastoa ei käytännössä tunnista keskisuomalaiseksi.
Muovit: Omat. Kurkot muovi A4, Gubet, SupeGubet ja Helppo Elämä A3.
Ilmoittautuminen päättyy: 18.20
Yhteislähdön aika: 18.30
Matka ilmoittautumiseen ja lähtöön: Paikoituksesta noin 2 km omatoimisesti verrytellen. Varaa aikaa. Viitoitus opastettu hyvin. Ainoastaan Helppo Elämä saa rajoitetusta paikoitustilasta johtuen ajaa ilmaiseksi lähtöpaikalle. Muille tarjolla VIP-parkkia hintaan 100 €/autokunta.
Helpon Elämän paikoitus sekä VIP: https://maps.app.goo.gl/ixzbWuxWtRoykryb6
Karttapalat
Maastokuvat
20.11.2025 (12 kommenttia)
SyrjäläKurko survottu
Tulokset, väliajat, livelox, kartat
Syrjäläkurkoon saatiin hieman makua menneiden aikojen kurkokeleistä, kun maastoa koristi päivän aikana satanut ohut lumipeite. Ennen starttia muutama supergubbe kertoi osallistuneensa samassa maastossa KENSU:n vuonna 1978 järjestämiin piirinmestaruuskisoihin. Muutkin ennakossa olleet kysymykset olivat olleet näille konkareille aivan turhan helppoja, mutta kerrotaan oikeat vastaukset nyt muillekin. Valokuvassa kuhilaiden keskellä leveäesti hymyilleet olivat H10- ja H21-sarjojen mestarit Timo ja Heikki Sivill. Toisessa kuvassa maassa istui H16-sarjan kakkonen Jyrki Saarivaara, jonka matkalle oli lehtijutun mukaan sattunut useampi virhe.
Ennen lähtölaukausta jatkettiin Muuramen kurkojen perinteitä maakuntalaulun merkeissä, mutta sitten alkoi tanner tömistä Syrjälän pellolla.
Ensimmäisenä sarjana maaliviivalle asti ennätti Supergubet. Nuori Leo Virkajärvi oli vikkelin lopun nousuissa, mutta täyden pistepotin kanssa kotimatkalle lähti kakkosena maaliin tullut Rami Itkonen. Seuraavissa kurkoissa nähdään, kuittaako kokonaiskilpailun Rami vai Särkän Seppo.
Gubbesarjassa tilanteet vaihtelivat Liveloxin perusteella pitkin matkaa, mutta lopun maisemaosuuksille ensimmäisenä ennätti parivaljakko Lauri Pohjola ja Lasse Kautto. Ilmeisesti ilmoittautumispaikalla nähty KENSU:n viiri velvoitti Laurin voittokiriin. Seuraaville sijoille tyrkkäsivät Timo Joensuu ja nassikoiden ykkönen Väinö Pölönen. Kurkottarien pistepottia kasvatti Syrjälässä eniten Liisa Peltonen.
Kurkosarjan loppuun saatiin mukava letkajenkka, kun kärkipisteet jaettiin kuuden kurkon kesken. Lopun väleillä vahvin oli voittoputkeaan jatkanut Vilho Hietala. Seuraavina jonossa maaliin saapuivat pistekärki Pauli Leinonen ja Akseli Virtanen.
Helposta elämästä nauttivia oli tällä kertaa yhdeksän. Kylmä sää hyydytti metsässä muutaman emitleimasimen, mutta puuttuvia leimoja oli kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin 1990-luvun Kurkocupeissa. Muuramen uusivanha mäkimaasto ja Syrjälän lihakeitto sai useimpien osallistujien ilmeet iloisiksi.
SyrjäläKurko kiittää ja kumartaa! Jatkoa emme lupaa.
« Edellinen ... Seuraava »