Muistokurkon Esikurko - KurkoCup palasi juurilleen
Tulokset, väliajat, kartat, livelox, kuvat (Touho)
KurkoCup sai alkunsa huippu- ja kilpasuunnistajien viikoittaisena yhteisharjoituksena pian Elisabeth II:n vierailun jälkeisinä vuosina. Alusta asti harjoitusten fyysinen ja taidollinen vaativuus on ollut korkealla tasolla. Kuningatar Elisabeth II:n Muistokurkon Esikurkossa palattiin tältä osin alkuperäiseen konseptiin, jonka vaikutukset voi havaita kasvaneista aikaeroista heti kärjen takana.
Ennakkojutussa viitattiin harvalukuisiin alkuperäiseen osallistujaa, joista molemmat olivat jälleen paikalla. Toinen voitti kilpailun (kuten usein ennenkin) ja toinen toimi K-pisteellä valotolppana (kuten…).
KurkoCup ratamestarikortin jo useaan kertaan menettänyt nimeltä mainitsematon eräs kohtuullisen tunnettu ja hyväkuntoinen suunnistuspersoona oli taikonut Mämminiemen lähimaastoihin varsin vaativat Kurkoradat. Kilpailun valvoja pakeni Afrikkaan jo ennen tapahtuman alkua.
Tällä kertaa ei viihdytty poluilla siitä yksinkertaisesta syystä, että yhtään polkua ei löydy maastosta - eikä kartalta. Maastoon oli sen sijaan järjestetty muutama korkeuskäyrä. Kurkoilun asemasta, merkityksestä ja tärkeydestä kertoo jotain se, että Kuningatar Elisabeth II:n vieraili tämän päivän K-pisteellä jo 49 vuotta sitten.
Ennakkovaroitukset olivat toimineet ja Kurkoilun valiojoukot saapuivat paikalle. Radat olivat tällä kertaa taatusti Kurko-tasoa (osittain lähes täydellisestä kurkokartasta). Sata kilpailijaa päästettiin maastoon ja kaikki saatiin myös pois. Pikkuisen jouduttiin viimeisiä odottelemaan. Muutama maaliin selvinnyt kilpailija olisi ehkä jättänyt yhden nousukerran väliin.
Kurkoiluun kuuluu aina kartta, joka on ratamestarin taideteos ja näkemys maastosta. Vain muutama omakotitalon kokoinen kivi oli jäänyt millimetrin tarkassa kartoituksessa huomaamatta. Silti syksyn SM-yö-kilpailujen nelonen totesi yksikantaan maalissa: ”Kartta oli parempi kuin SM-yössä”. (Tämä kommentti lisättiin tähän juttuun kartantekijän/ratamestarin toiveesta. (toim.huom.))
Kurkoiluun ei tällä kertaa osallistunut kuin alle kymmenen rohkeaa. Polkujuoksijat loistivat poissaolollaan. Pauli Leinonen selvitti radan lähes virheittä, puolen välin nousurinnerasti tuotti vähän vaikeuksia. Suurimman osan radasta valmentaja juoksi yksin, onneksi loppumatkasta löytyi muutama gubbe tallattavaksi.
Gubbesarjan kärki tuli sopuisasti maaliin. Maalitoimikunta kuulikin viimeiset juorut jo sata metriä ennen maalia. Jones Kahelin leimasi ensi ja Doc Karjalainen sekunnin perässä. Tässä sarjassa ei nähty loppukirejä. Aikaerot kärkikymmenikössä ovat merkittävät.
SuperGubeissa voiton napsautti Harri Mehto. Niukasti tukkaan ottivat Pekka Noponen ja Juha Koskinen. Mehton resepti illalle oli yksinkertainen, suorasuuntaus ja etäisyyden tarkka mittaaminen - pukin kolahtaessa polveen, kumarrutaan leimaamaan. Tässäpä nuoremmille mietittävää.
Kurkottarien kärkeen pinnisti Kaisa Klemettinen. Hiukan hapotti muutamassa ylämäessä, mutta mukavaa oli kuulema antaa gubbe-ukkojen kärsiä.
Ensi viikolla jatkuu yön pimeä liikuttaja, jospa maastosta löytyisi edes yksi polku.
0 kommenttia.
Kirjoita kommentti
Pakolliset kentät on merkitty *.