Valvojan lausunto
Suunta-Jyväskylä, Kahden kisan kansalliset 12.1.2013
Valvojan lausunto
Suunnan hiihtosuunnistukset Vesalassa pystytään viimeinkin järjestämään, vuoden odottelun jälkeen. Viime vuonna kisat peruttiin lumen puutteen vuoksi, mutta nyt ei samaa uhkaa ole ollut, vaikka ei lunta nytkään liikaa ole, toki riittävästi. Maata tai hiekkaa ei ole juurikaan näkyvissä ja urat ovat kovettuneet muutenkin hyvään kuntoon. Kangasmaastosta huolimatta urat ovat osin aika möykkyisiä, mutta eihän tämä mikään tavallinen hiihtokilpailu olekaan. Latukoneella ajettuihin uriin tottuneille saattaa pienenä yllätyksenä tulla se, että myös levät urat on ajettu ja tasoiteltu vain kelkoilla eli sitä kauneinta ja sujuvinta hiihtotekniikkaa saattaa olla haastavaa käyttää.
Uunituore kartta on kohtuuselkeä. Sprintin 1:5 000 mittakaavan kanssa ei ole mitään ongelmaa, mutta keskimatkan 1:10 000 vaatii hyvää näkö- ja hahmotuskykyä tiheän uraverkoston alueella. Siksi vanhemmille sarjoille tehtiinkin keskimatkan kartat 1:7 500 mittakaavaan, sillä se selkeyttää huomattavasti kartanlukua ja suunnistusta.
Minuutin lähtöväliin myös keskimatkalla päädyttiin siksi, että kohtuullisen iso osallistujakaarti saadaan metsään, ja etenkin metsästä pois, valoisan aikaan, ettei kenenkään tarvitse ottaa lamppua mukaan.
Kilpailussa on kaksi lähtöpaikkaa. Tällä järjestelyllä on saatu ensinnäkin haastavammat radat kaikille ja samalla myös paremmin huomioitua turvallisuusnäkökohtia eli minuutin lähtövälistä ja suuresta osanottajamäärästä johtuen metsässä on paljon porukkaa samaan aikaan, nyt hiukan eri alueilla. Toki ei voi liikaa korostaa tarkkaavaisuutta ja huomaavaisuutta urilla, sillä vastakkainhiihtelyä tulee joka tapauksessa paljon. Urilla kyllä mahtuu ohittelemaan ja kohtaamaan, jos edes hiukan huomioi toisia.
Mitään kovin isoja mäkiä alueella ei ole, mutta sen verran kuitenkin, että ojentajat on otettava käyttöön. Ja muutamassa alamäessä kannattaa olla tarkkana.
Rastit on tällä kertaa rakennettu tolppa-mallisiksi. Tolppa-systeemin hyöty on siinä, että rastit voi rakentaa sinne, minne ne ratojen kannalta on paras laittaa, ei sinne, missä sattuu kasvamaan sopivat puut. Tässä kisassa esimerkiksi vanhalle soranottoalueelle olisi ollut hankala viritellä rasteja vanhalla (toki oikein hyvällä) orsinarusysteemillä.
Ja vielä: RASTILEIMASINTA EI SAA LYÖDÄ! Se ei ole tehnyt kenellekään mitään pahaa. Eikä siitä muutenkaan ole mitään hyötyä, leimaus tulee jo lähellä käyttämisestä.
Toivon kaikille tasapuolisesti mukavaa kilpailua, ainakin ratojen ja järjestelyjen puolesta on oikein hyvät edellytykset olemassa.
Tuomo Marttinen/Kangasniemen Kalske
kilpailun valvoja