Ratamestareiden lausunto
Haukkavuoren keskimatkan näyttämöä hallitsee nimensä mukaisesti Haukkavuori jyhkeine kalliojyrkänteineen. Metsähallitus rauhoitti alueen aikanaan aarnialueena, ja nykyisin se kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Niinpä useimmilla radoilla päästään luonnontilaiseen metsään, jossa maapohjan juostavuus on varsin hyvä, mutta paikoin kaatuneet puut saattavat rajoittaa ihan suoraviivaista etenemistä. Haukkavuorelta tullaan muutamilla radoilla alas viitoitettua reittiä pitkin, alaspäin kiirehtiessä on syytä noudattaa varovaisuutta. Myös niillä radoilla, joilla tullaan vähän matalammasta kohdasta ilman viitoitusta. Lyhimmät radat eivät jyrkempiin rinteisiin yllä.
Haukkavuoren länsipuolinen alue on enemmän ”normaalia talousmetsää”, ja sieltä löytyy muutamia pieniä avoimempia alueita ja tiheikköjäkin. Keväinen luonto heräsi viikolla reippaasti henkiin, ja sen myötä näkyvyys on paikoin rajoittunut ja vihreää väriäkin kirjailtu karttaan hieman lisää. Polkuja alueella on vähän.
Alueella on edellisen kerran suunnistettu FIN 5 -rastiviikolla v. 1992. Kotikenttäetuja ei juuri sen myötä ole jaossa, ainakaan näyttösarjoissa. Viime kesänä miteltiin keskimatkan SM-mitaleista vain n. viiden kilometrin päässä, mutta Päijänteen toisella puolella. Samoja elementtejä löytyy, mutta erojakin on. Avokalliota ei ole ihan samassa mitassa tarjolla, sen sijaan enemmän vanhaa metsää ja peitteisyyttä. Maastopohja ei ole aivan yhtä kivistä.
Ratasuunnittelussa on pyritty hyödyntämään tavoiteaikojen sallimissa rajoissa maaston parhaat alueet ja tarjoamaan keskimatkalle ominaisia suunnistustehtäviä. Näyttökilpailun sarjat lähtevät omasta lähtöpaikastaan, kaikki muut sarjat samasta. Maali on yhteinen. Lasten radat on laadittu maastonosaan, jossa erilaisia ohjaavia ja suunnistusta helpottavia elementtejä on ollut parhaiten tarjolla. Ratamestariryhmä on työskennellyt yhteistyössä, mutta päävastuunjakona Klemettinen on vastannut H/D 14-21 -sarjojen radoista, Itkonen ”veteraanisarjojen” radoista ja Hietala lasten radoista.
Nuorten näyttökilpailusarjoille tarjotaan karanteenialueella warm up -tyyppinen valmistautumismahdollisuus. Itse kilpailualueen maastotyyppiin nähden warm up -maastossa on enemmän avokalliota, täysin samaa ei kannata itse kisasta odottaa. Se tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden alkuverryttelyyn ja suunnistuksen ajamiseen keskisuomalaisen mäkialueen moodiin.
Vesku, Rami ja Jussi